600 Akureyri

Tilinpäätös

2007-01-11T20:54:00.000Z

Reissu on onnellisesti takana, ollut jo kohta kuukauden päivät. Etelä-Suomen lumettomuus ja pimeys tuntuu aika ajoin ahdistavalta Islannin maisemien jälkeen. Vaikka ei Islantikaan mikään valon paratiisi talvella ole, niin siellä se pimeys oli sentään vielä siedettävää. Kotimatka Reykjavikista Kööpenhaminan kautta Helsinkiin sujui ongelmitta eikä anna aihetta sen suurempaan tarinointiin. Lentokenttiä ja -koneita sekä läpitunkematonta pimeyttä koneiden ikkunoista. Suomeen paluu ei ollut kulttuurishokki, olin maailmalla kuitenkin vain neljä kuukautta. Välillä tosin huomaan vieläkin ihmetteleväni sitä, kuinka ruokakaupassa myydään kaljaa, ja miten halpaa ruoka on.

Tämä blogi ei enää tulevaisuudessa päivity, jos kohta ei toivottavasti katoakaan minnekään. Lisäsin galleriaan parikymmentä kuvaa etelärannikon reissultani (ks. edellinen kirjoitus). Islantia koskevia kysymyksiä voi esittää ja vastaan niihin mielelläni parhaani mukaan. Osoite löytyy profiilista.

Vastaan tässä kysymyksiin, joita minulle on kotiin palattuani esitetty.
Millainen oli nelikuukautinen vaihto-opiskelujakso Islannissa? Mahtava, hyödyllinen ja opettavainen
Mikä oli parasta reissullasi? Maisemat ja muutamat hyvät uudet kaverit.
Kannattaako Islantiin lähteä turistiksi tai vaihtoon? Kannattaa, ehdottomasti. Sinne vaan, jos tämän blogin kuvailut ja kuvat kiinnostavat edes hieman. Näkymät ovat nimittäin livenä vaikuttavuuspotenssiin kolme.
Aiotko mennä Islantiin uudestaan? Kyllä. Paljon ehdin nähdä ja tehdä, mutta samalla tajusin, miten paljon jäi näkemättä ja tekemättä.

Kuukauteni Islannissa olivat ikimuistoiset. Kiitos kaikille tätä blogia lukeneille ja kommentteja jättäneille. Arki jatkuu.

Briefly in English:
This is the last post to this blog. My four months in Iceland were absolutely magnificent thanks to the scenery, nature and the people. You know who you are. I have 258 photos in my public web gallery, feel free to check them out. If you want to contact me my e-mail is in my user profile. And who knows, I might see you guys one day, the world is a small place. Take care.

Etelärannikon ihmeet

2006-12-18T12:35:00.000Z

From Islanti 2006

Kiitos tämän kirjoituksen ilmestymisestä kuuluu Keflavikin lentokentän langattomalle verkolle.

Islannin etelärannikko on yksinkertaisesti upea seutu. Aloitin matkani kohti Höfnin kaupunkia aikaisin perjantaina revontulien saattelemana. Matkaa Reykjavikista kertyi noin 450 kilometriä. Matkalla pysähdyin Jokulsárlón- jäätikkölaguunilla, joka on uskomattoman komea paikka merta kohti kelluvine jäävuorineen. Laguunilla on filmattu kohtauksia muutamaan Bond-leffaan.

Höfniin olin matkalla siksi, että siellä on kehuttu jäätikkönäyttely. Ja hyvä se olikin, täytyy myöntää. Jos jäätiköistä on kiinnostunut ja on Islannissa, Höfnin anti kannattaa käydä katsomassa. Tarjolla on tiukkaa faktaa, kevyempää infoa ja elämyksellisiä lavasteita.

Skaftafellin kansallispuisto aivan Vatnajökullin jäätikön hyytävässä syleilyssä oli lauantain pääkohde, erityisesti Svartifoss-vesiputous. Sää suosi jo toista päivää: nollakeli ja aurinkoa, ei juurikaan tuulta. Erittäin epätyypillinen sää Islannin etelärannikolla joulukuun puolessavälissä.

Sunnuntaina tilanne sitten muuttui. Matkatessani takaisin kohti Reykjavikia alkoi sataa vettä. Jokainen voi kuvitella, millainen tiestä tulee, kun tiukkaan tamppaantunut tuulen pieksemä lumikerros saa päälleen vesisateen. Liukas olisi kelin aliarviointia. Kun vielä arvon autovuokrafirma Budget oli päättänyt tinkiä Toyotani renkaiden nastojen määrässä (yht. neljä kaikissa neljässä renkaassa), piti välillä ajaa kieli keskellä suuta ja toivoa, että tuuli ei puhalla pois jäiseltä tieltä.

Tällä hetkellä loppureissu näyttää hyvältä. Vaikka Keflavikissa on tällä hetkellä kova tuuli ja piiskaava vesisade, lennot näyttävät olevan ajoissa. Mikäli tilanne jatkuu näin hyvänä, olen Suomessa vielä tänä iltana. Myöhemmin tällä viikolla luvassa lisää tekstiä ja kuvia etelärannikon reissultani.

Islannista ja islantilaisista 6: jouluruokaa

2006-12-14T14:05:00.000Z

From Islanti 2006

Tyypillinen islantilainen jouluruoka on kuulemma savustettu lammas, hangikjöt. Tässä yhteydessä savustettu todella tarkoittaa savustettua - aukaistuani paketin koko keittiö haisi/tuoksui kuin allekirjoittanut kolmen päivän laavureissun jälkeen, jossa nuotio on savuttanut laavuun sisään koko ajan. Hangikjöt valmistetaan keittämällä ja sen jälkeen liottamalla keitinvedessä.

Ja lopputulos? Mahtava. Savuaromi on voimakkaasti läsnä, ja niin ovat suola ja rasvakin. Hangikjötiä syödessäni (sormin tottakai) ei ollut vaikea kuvitella, miten moista energiapaukkua on nautittu hartaasti pari sataa vuotta sitten keskellä Islannin pimeää ja tuulista talvea. Eikä näin tehokkaasti savustettu ja suolattu liha edes pilaannu helposti - hangikjöthän on ollut täydellinen eväs vanhaan aikaan. Mikä ettei nykyisinkin.

Hangikjöt perunoilla -aterian kruunasi makea ja maltainen islantilainen joulukalja (siis kalja, ei olut), johon on sekoitettu appelsiinilimua. Aivan mahtava juoma, taidan alkaa valmistaa moista koto-Suomessa.

Islannista ja islantilaisista 5: jouluperinteitä

2006-12-14T13:48:00.000Z

From Islanti 2006

Joulu on islantilaisille ilmeisen tärkeä asia. Marras-joulukuun vaihteessa monet perheet kokoontuvat yhteen leipomaan laufabrauð-leipiä. Eräs perhe päästi meidät ulkomaalaiset osallistumaan perinteisiinsä.

Laufabrauð on voitaikinan tyyppisestä massasta läpinäkyvän ohueksi kaulittu ympyrä, johon ennen paistamista leikellään mitä erilaisimpia talvisia ja jouluisia kuvioita. Koko perhe saman pöydän ääressä joulumusiikki taustalla soiden, kuinkas muuten. Tämän jälkeen tekeleet paistetaan kiehuvassa upporasvassa. Lopputulos on rapea ja rasvainen. Laufabrauðit kuuluu syödä voin kanssa, jotta rasvan määrä elimistössä ei varmasti pääse tippumaan turhan alas.

Kokemus oli mukava ja mielenkiintoinen, kuvioiden tekoon voi todella uppoutua. Islantilainen moderni (lapsille tarkoitettu) joulumusiikki on muuten tasan yhtä raivostuttavaa lallatusta kuin suomalainenkin, varsinkin kun sama cd aloittaa kolmannen kierroksensa.

Matka jatkuu

2006-12-14T09:35:00.000Z

Viimeinen päivä Akureyrissä. Tänään iltapäivällä lennän Reykjavikiin, jossa yövyn, ja josta jatkan matkaani huomenna perjantaina tutkimaan Islannin upeaksi kehuttua etelärannikkoa. Kohteita ovat ainakin Vatnajökull ja sen juurella olevat jäätikkölaguunit, Höfnin jäätikkömuseo, Skaftafellin kansallispuisto jne. Nähtävää riittää, toivottavasti aikaa ja kelejäkin. Paikallinen ilmasto kun ei ole niitä helpoimmin ennustettavia. Tulevista seikkailuista kuvia ja juttua sitten, kun koneen äärelle pääsen.

Jos ensi viikon alkupuolella joku bongaa Suomessa meikäläisen näköisen parrakkaan hiipparin, niin se todennäköisesti on allekirjoittanut. Kotimaan kutsu voimistuu päivä päivältä.

Sää 14.12. klo 09:30. Neljä astetta pakkasta ja lunta tippuu taivaalta hiljaksiin. Pimeää, kuten näillä leveyksillä yleenä tähän aikaan vuodesta on.

Itsenäisyyspäivää

2006-12-06T14:32:00.000Z

Kaikkea sitä näkee ja oppii, kun seuraa Suomen itsenäisyyspäivän juhlintaa Internetin välityksellä Islannista:

Vähän klo 13 jälkeen Suomen aikaa Jyväskylän paraatissa kadun varressa istunut sotaveteraani kävelee ilmeisesti tarkoituksella ilmatorjuntapanssarivaunun alle ja todetaan kuolleeksi sairaalassa. Helsingin Sanomat uutisoi asiasta nettisivuillaan ensimmäistä kertaa klo 14.06, iltapäivälehdet seuraavat perässä muutaman minuutin viiveellä. Ensimmäinen video tapahtuneesta oli saatavissa YouTubessa (tuttu Kontulan vartijavideosta) puoli kolmen tietämillä. Tätä kirjoittaessani ainoastaan Kalevan verkkoversio on herännyt kyseisen videon olemassaoloon.

Mitä opimme tästä? Aina, kun jotain tapahtuu jossain päin maailmaa, tsekkaa ensin YouTube ja sitten perinteiset mediat?

Outdoor-kamaa ja -messuja

2006-11-30T18:23:00.000Z

Islantilaisilla on oma Haltinsa, ulkoilutuotemerkki 66° North. Vaikuttaa ainakin lyhyen kokemuksen perusteella suomalaisversiotaan laadukkaammalta. Vieraillessani kyseinen firman Akureyrin myymälässä, muutama yksityiskohta pisti silmään. Ensinnäkin, joka tuotteesta ilmeni valmistusmaa. Yllätys yllätys, se ei ole Islanti, se on Latvia tai Kiina. Silti, näin se pitää hoitaa: kirjoittaa selvästi, että Made in... Toisekseen myymälä ja myyjät olivat sopusoinnussa merkkinsä kanssa. Liike näytti juuri siltä, että siellä myydään ulkoiluvarusteita. Henkilökunnalla oli päällään myymänsä merkin paidat, yksinkertaisen tyylikkäät.

Tuli käytyä myös paikallisilla talviulkoilumessuilla. Ne olivat tosin keskittyneet lähes kokonaan moottorikelkkoihin ja niiden oheistuotteisiin. Muutamia mielenkiintoisia bongauksia tein silti. Tässä ensimmäinen:

From Islanti 2006

Kyllä, tölkkiliivi. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta tätä ei taida saada vielä Suomesta. Olis meinaan markkinarakoa. Tiedän, että tätä blogia lukee ihmisiä, joilla on näppinsä pelissä ulkoiluvälinekaupassa - käykää kiinni. Toinen kiintoisa seikka oli päästä tutkimaan Islannin elektronista kartta-aineistoa, joka on tarkoitettu Garmin-merkkisille laitteille. Oli aika lailla suomalaisen version kaltainen. Vanhalle viinalle haissut edustaja selvitti, että Garminilla on Islannissa 99 % osuus GPS-markkinoista.

Vanhasta viinasta tulikin mieleeni: kaupparatsut ja myyntiedustajat näyttävät kuuluvan samaan heimoon suomalaiskollegojensa kanssa. Kuppi oli maistunut tämänkin messujen edustajille edellisenä iltana, sen saattoi haistaa.

Sää 30.11. klo 18:40. Lämpötila +1, sataa märkää lunta napakan tuulen avittamana. Tämä on kuitenkin roima parannus viime päiviin, jolloin sade on ollut vettä. Vähän kuten eräässä toisessa Pohjoismaassa viime aikoina...

Vuorella vuokrasuksilla

2006-11-30T18:20:00.000Z

From Islanti 2006

Jälleen yksi tavoite saavutettu: islantilainen hiihtokeskus latuineen on testattu. Kyseessä oli Hlíðarfjall-niminen paikka vuoren rinteellä pari kilometriä Akureyristä länteen ja samalla ylös. Ylös siksi, että kun Akureyrin kaupunki on merenpinnan korkeudella, niin kyseinen hiihtelyalue on noin 480 metrin korkeudessa.

Enemmistö harrasti laskettelua. Tai oikeastaan kaikki, koska olin ainoa, joka oli ladulla hiihtämässä. Ladussa, silloin kun sellainen oli, ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta sukset olisivat voineet olla paremmat. Vuokraamosta sain Madshusin pitopohjasukset, jotka eivät pitäneet jäisellä alustalla juuri lainkaan. Ja on sitä tullut paremminkin luistavilla suksilla hiihdettyä. Hauskinta oli, että vuokraamon kaverit lykkäsivät aluksi käteeni noin 120 senttiset sauvat - hieman liian lyhyet. Lopulta saamani sauvat eivät nekään olleet tarpeeksi pitkät, mutta riittävän kuitenkin.

Hiihtäminen oli erittäin hauskaa pitkästä aikaa. Ladulta aukesi näkymä alas Akureyriin ja samalla koko vuonon alueelle. Jos keli olisi ollut aurinkoinen, näkymät olisivat olleet vieläkin huikaisevammat. Vuoren huiput toisella puolella jäivät nyt puoliksi piiloon. Kirpeä tuuli pöllytti lunta siinä määrin, että aina lenkin kierrettyäni sille oli kertynyt kuluneen puolen tunnin aikana paikoitellen parinkymmenen sentin kasat. Täytyy ottaa uusiksi vielä ennen lähtöä.

Viimeinen kylähullu

2006-11-25T16:59:00.000Z

Meikäläisen poikavuosien, ja myöhempienkin, suuri idoli on sitten kuollut. Juice siis. Siinä ei ole mitään erikoista, sen verran kehnossa kunnossa mies oli viimeisinä vuosinaan. Tärkeintä on kuitenkin se, että Leskisen tuotanto ei katoa mihinkään. Vuodet 1973-1991 ovat täynnä toinen toistaan oivaltavampia ja koskettavampia teoksia. Usein Juicesta puhuttaessa mainitaan ensin tekstit ja muistetaan myös se, "etteihän se oikeasti osannut laulaa". Se on yhdentekevää, Juicen biisit ovat silti sekä tekstien että musiikin muodostamia kokonaisuuksia. Kummastakin puuttuisi jotain ilman toista.

Muutamia hyviä pätkiä vuosien varrelta:

"Kun maailma tasapäistyy
niin persoonat sivuun väistyy"
(Viimeinen kylähullu, 1981)

"Kato plutoniumkin joskus puolittuu
mutta viha ei lopu koskaan"
(Atomisuoja, 1982)

"Jätin kaiken, jätin elämän
jätin ihmiskunnan jäsenyyden
Jätin parhaan ystävän
löysin ystävällisyyden"
(Syvänmerensukeltaja, 1982)

"Meitä vain ohjaa rakkaus elämään
kuolema tulee jos elämä kielletään"
(Hevidiggarin vuorisaarna, 1986)

Tapasin Juicen kerran, alkutalvesta 1992 hämeenlinnalaisessa kirjakaupassa. Tuolloin hän sanoi, että mikä tahansa lukeminen on arvokasta, vaikkapa vain pesuainepurkin kylkitekstien. Paha väittää vastaan.

Aliarvostettu laji

2006-11-22T14:49:00.000Z

From Islanti 2006

Pulkkailu nimittäin. Tosin on sanottava, että melkein mikä tahansa laji on hieno, kun olosuhteet ovat seuraavanlaiset: seitsemäntoista astetta pakkasta, täysin kirkas taivas, ei tuulta ja lumiset vuori- ja merinäkymät. Tällainen oli lauantai 18.11. Akureyrissä. Moiset maisemat ja säät ovat juuri se syy, miksi en pidä karun pohjolan talvea ollenkaan epämiellyttävänä. Nykyisin tuntee kuuluvansa vähemmistöön kyseisen mielipiteen kanssa. Mitä sitten, jos on vähän vilu: vaatetta päälle ja liikkeelle.

Pakko hieman kommentoida pulkkailusession järjestelyjä. Mukaan oli saatu myös eksoottisia vieraita Sri Lankasta ja Kuubasta, jotka kyllä pitivät näkemästään, mutta eivät olleet osanneet varautua kunnolla. Mikä oli islantilainen ratkaisu? Mäkeen vaan ja palelevaiset autoon odottamaan. Niinpä läheisellä parkkipaikalla kolme autoa sitten ruksutti tyhjää toista tuntia pitääkseen ulkomaiset vieraat sulana.

Sää 22.11. klo 14:40. Puolipilvinen, pakkasta kaksi astetta. Pohjoisen sijainnin alkaa huomata siitä, että aurinko nousee puoli yhdentoista maissa ja laskee puoli neljältä. Vuoden pimeimpänä päivänä valoa riittää täällä kolmeksi tunniksi. Ei siis aivan kaamos sanan varsinaisessa merkityksessä.

Halpakauppojen ihanuus

2006-11-22T14:20:00.000Z

Tunnettehan vanhan kunnon natsi-Siwan, myös Lidlinä tunnetun. Tavara on halpaa, ja niin ovat kuluttajien ja työntekijöiden oikeudetkin. Lidlillä on islantilainen vastine, Bónus. Vaikuttaa, että islantilaiskauppiaat ovat tehneet kuin suomalaiset propagandamiehet konsanaan, ja käyneet saksalaisten opissa.

Varoituksen sana kaikille Islantiin matkaaville. Jos maksat Bónuksessa luottokortilla, korttisi koko numero tulostetaan kuittiin. Ja kuittejapa annetaan kaksi kappaletta, se numero on kummassakin. Jokainen luottokortteihin perehtynyt ymmärtänee, mitä saattaa tapahtua, jos kuittinsa jättää lojumaan tai hävittää huolimattomasti. Tämä oli esillä islantilaismediassa viime viikolla, saa nähdä vaikuttaako se asiaan. Ei nimittäin ollut kuulemma ensimmäinen kerta, kun kyseinen firma oli uutisissa jostain negatiivisesta syystä. Mutta voi kun se on niin halpa, onhan siellä pakko käydä. (Edit 30.11. Ongelma korjaantunut, korttinumeroa ei enää kuiteissa kokonaan. Islantilaisellakin medialla on jotain positiivista vaikutusta.)

Ilmeisesti väärinkäytöksiä ei ole ilmennyt tähän mennessä, koska Islanti ehkä Reykjavikia lukuunottamatta on aikamoinen lintukoto. Autojen ja talojen ovet saavat olla auki aivan rauhassa, hälytysajoneuvon äänen kuulee noin kerran kahdessa viikossa.

Islannista ja islantilaisista 4: viikinkejäkö?

2006-11-15T10:05:00.000Z

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, Islantilaiset ovat ihan OK. Jos se teksti sisälsi raakoja yleistyksiä, niin tässä niitä on vielä enemmän.

Islantilaisilla tuntuu olevan itsestään se käsitys, ainakin miehillä, että he ovat maailman kovinta viikinkisakkia. Sori vaan islantilaiset, teidän viikinkeytenne elää enää vain asenteissa ja saagoissa.

Tämän maan asuttaminen ja täällä eläminen on ollut aikanaan kovaa hommaa. Museossa näkemäni kuvat ja kertomukset siitä, miten aikanoinaan kalastettiin Pohjoisen Jäämeren talvimyräköissä kirkkoveneenkaltaisilla, aiheuttavat kunnioitusta. Mutta sitten kävi hieman kuten Suomessa: karu, pohjoinen ja rehkimään tottunut kansa rakensi maastaan niin teknisen ja toimivan, että suurin ongelma tuntuu olevan Internetin hetkellinen käyttökatkos.

Islannissa on nykyisin korkea elintaso ja lähes täystyöllisyys. Kärjistäen voisi todeta, että kaikki on helppoa: energiakin tulee suoraan maan sisältä ilmaiseksi. Ihmset liikkuvat autoillansa kaikkialle, ainostaan lapset, mummot ja ulkomaalaiset kävelevät. Tämän huomaa varsinkin siitä, että jalkakäytävät ovat monin paikoin onnettoman kapeita, kaikkialla niitä ei ole ollenkaan. Akureyriin verrattuna Suomen jalkakäytävä- ja pyörätieverkosto on taivaallisen hyvä.

Talojen hoito on vähän niin ja näin: muuhun elintasoon nähden osa paikallisista rakennuksista näyttää olevan kuin entisestä neuvotovaltiosta. Leipomossa katsotaan pitkään, jos en haluakaan leipääni valmiiksi siivutettuna.

Valaanpyyntioikeudestaan islantilaiset kyllä pitävät kiinni henkeen ja vereen. Paikalliset sanoivat, että pahin virhe, jonka ulkomaalainen voi tehdä, on valaanpyynnin kritisoiminen humaltuneelle islantilaiselle baarissa. Sisänsä erikoista, että valastahan täällä syödään todella harvoin.

Viikinkiasenteet näkyvät myös siinä, että paikallset miessukupuolen edustajat tuntuvat liikkuvan uskomattoman vähissä vaatteissa talvikelilläkin. Esimerkki: noin 15-vuotias poika tulee uimasta ja poistuu paikalta skootterillaan päällänsä vain t-paita ja shortsit. Lämpötila tuolloin noin +5. Muutenkin kapeilla jalkakäytävillä lapset kävelevät rinta rottingilla, eivätkä osaa tehdä elettäkään väistääkseen.

Että näin, tervetuloa Islantiin. Pienillä pohjoisilla kansoilla on omat omituisuutensa, kuinkahan islantilainen kollega kuvailisi suomalaisia kolmen kuukauden rautaisella kokemuksella...?

Sää 15.11. klo 11:00. Pakkasta yhdeksän astetta, taivas puolipilvinen ja lumen tulo lakannut toistaiseksi.

Marraskuu ei olekaan musta hauta

2006-11-14T17:28:00.000Z

From Islanti 2006

...ainakaan Akureyrissä. Sade alkoi aikaisin sunnuntaina ja jatkuu yhä. Koska taivaalta tuli välillä vettä, kaupunki ei ole (vielä) hukkunut lumeen. Lunta on kertynyt tähän mennessä puolisen metriä. Ajoittain lumi on tullut taivaalta kunnon tuulen saattelemana, joten näkyvyyskin on ollut sen mukainen. Kaupungin lähellä, tosin ylempänä vuoren rinteellä, olevassa hiihtokeskuksessa tuulen nopeus oli eilen illalla 33 m/s.

Lumen tulo on aiheuttanut myös mielenkiintoisia havaintoja. Ensinnäkin, vaikka lunta pukkaa aika lailla, en ole nähnyt yhden ainutta lumikolaa. Lunta huiskitaan pois lapioilla ja harjoilla. Toisekseen olen nähnyt hyvin vähän lumeen juuttuneita ajoneuvoja. Näillä seikoilla saattaa olla yhteinen osasyy: täällä ajetaan pääasiassa nelivetoautoilla ja maastureilla. Vastaan tulee jos minkälaista monsterijyrää valtavine renkaineen. Näitä näkee Suomessa vain näytöksissä ja telkkarissa.

Viimeisen reilun viikon aikana lentoliikenne Islannista ja Islantiin on ollut huonon kelin vuoksi poikki kaksi kertaa. Saa nähdä, miten allekirjoittaneen käy, kun lennon aika koittaa kuukauden päästä.

Sää 14.11. klo 17:40. Pakkasta viisi astetta ja kylmenee. Lunta tulee yhä, mutta heikommin koko ajan.

Ai niin, otsikosta: se on viittaus Reijo Mäen Vares-kirjaan, jonka otsikko julistaa marraskuun olevan musta hauta. Kieltämättä se saattaa joskus moiselta tuntua.

Islannista ja islantilaisista 3: valaskysymys

2006-11-06T11:12:00.000Z

Islantilaiset pyytävät valaita, se ei liene suuri uutinen kenellekään asiaa hieman seuranneelle. Kyse ei ainakaan heidän itsensä mielestä ole kuitenkaan uhanalaisten lajien metsästämisestä. Islantilaiset ovat keskittyneet pääasiassa lahtivalaaseen, joka ei Islannin lähivesillä ole kuolemassa sukupuuttoon, ja sitä voidaan hyvällä omallatunnolla pyytää muutaman yksilön verran. Lahtivalaita arvioidaan olevan Islannin vesillä yli 50 000.

Lokakuun 17. kuluvaa vuotta Islanti ilmoitti aloittavansa kaupallisen valaanpyynnin. Pyyntikausi kestää elokuuhun 2007 ja sen aikana saa merestä nostaa 30 lahtivalasta ja yhdeksän sillivalasta. Päätös on nostattanut, kuten arvata saattaa, vastalauseita ympäri maailmaa.

Valaan lihaa ei Suomessa juuri pääse maistamaan, se on laitonta herkkua. Täällä Islannissa valasta myydään kaupassa, eikä hintakaan ole mahdoton - noin 12 euroa kilo. Tilaisuuteen oli tartuttava.

Ostin Samkaup-nimisestä lähikaupasta puolen kilon paketin pakastettua lahtivalaan lihaa. Aivan joka marketista sitä ei saa, ja tästäkin kaupasta sain toiseksi viimeisen. Samaa tavaraa myydään myös savustettuna - sitä oli pakastealtaassa enemmän - mutta suosittelijat sanoivat tavallisen lihan olevan parempaa. Ohje suositteli leikkaamaan lihasta sentin paksuisia viipaleita, uittamaan niitä "grillausöljyssä" puolisen tuntia ja paistamaan mediumiksi. Liikaa paistamista tulee varoa.

Tuumasta toimeen. Marinoin valaspaloja öljy-valkosipuli-chili-hunaja -kastikkeessa noin 45 minuuttia, jonka jälkeen paistoin ne pannulla. Ja lopputulos - se oli mainio. Valas on todella punaista lihaa ja mediumiksi paistettuna mureaa. Mausta on hankala sanoa yleispätevää määritelmää, toisaalta siinä oli jotain nautamaista ja toisaalta hirven lihan makua. Mutta yhtä kaikki - oluen kanssa ateriana erinomainen.

Erikoista on se, että islantilaiset eivät pidä valasta mitenkään erikoisena ruokana eivätkä sitä juurikaan syö. Vertailun vuoksi: broilerin kilohinta on noin 2,5-kertainen valaaseen verrattuna. Kalaa täällä kyllä syödään, mutta jostain syystä valasta ei erikoisemmin.

Islannista ja islantilaisista 2: energiaa

2006-11-06T10:53:00.000Z

From Islanti 2006

Tämän lähempänä helvettiä en ole muistaakseni käynyt. Paikan nimi on Víti. Se on vuonna 1724 syntynyt räjähdyskraatteri, jonka nimi tarkoittaa helvettiä. Tämä siksi, että aikoinaan Islannissa uskottiin kraattereiden ja tulivuorten olevan portteja alakerran pätsiin.

Yksi Islannin tunnuksenomaisimmista piirteistä on sen vulkaaninen ja seisiminen toiminta, joka ei ole suinkaan päättynyt. Siis suomeksi: tulivuoret purkautuvat ja maa järisee. Tämä johtuu siitä, että Islanti sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan litosfäärilaattojen rajalla Atlantin keskiselänteellä. Laatat erkanevat toisistaan 2 senttimetrin vuosivauhdilla. Laattojen liike aiheuttaa maanjäristyksiä, ja syvällä Islannin alla olevasta "hot spotista" nousee maan pinnalle silloin tällöin maapallon sisustan valtava voima.

Tulivuori Kraflan alue sijaitsee tällä levenemisvyöhykkeellä. Kraflan alue on aktiivinen keskustulivuori. Viimeksi siellä on tapahtunut 1975-84, jolloin keskimäärin yli kolmen kilometrin syvyydessä lymyilevä magma purkautui. Kyseisen yhdeksän vuoden aikana alueella tapahtui yhdeksän purkausta.

Kraflan alueelta maan pinnalle puskeva luonnonvoima on valjastettu ihmisen käyttöön. Alueelle on porattu 34 keskimäärin kaksi kilometriä syvää reikää, josta vapautuu valtavan paineen alaisena ollutta höyryä. Voimalaitos erottaa höyrystä kosteuden jasen mukana mahdollisesti tulleen maa-aineksen. Tämän jälkeen höyryä käytetään pyörittämään kahta turbiinia, jotka tuottavat sähköä 60 megawatin teholla. Kraflan voimalaitoksen tuottama sähkö riittää Pohjois-Islannin tarpeisiin.

Kraflan alue Mývatn-järven ympäristössä on laaja ja vaikuttava. Tyypillinen piirre on voimakas rikin haju ja sen aiheuttama keltasävyinen maaperä. Maasta nousevan höyryn voimasta saa hyvän käsityksen, kun vierailee koekäytössä olevan porausreiällä (kuva yllä). Kyseisestä reiästä höyry pääsee vielä täydellä tehollaan taivaan tuuliin, sillä sen voimaa mitataan, eikä sitä siksi ole vielä johdettu putkiin. Putken päästä nouseva höyrypilvi on mahtavan kokoinen, meteli korvia huumaava ja maa jalkojen alla tärisee. Ja tämä energia on puhdasta, ainoa saastuttava asia on laitosten ja putkien rakentaminen.

Mývatnin alueen geologisista erityispiirteistä lisää jatkossa. Juttua ja kuvia riittää. Linkin takana lisää tietoa Islannin geologiasta, kuvia taas omassa galleriassani.

Sää 6.11. klo 10:45: Puolipilvinen ja suhteellisen tyyni. Lämpötila -2.
Harvoin saa lukea säätiedotusta, jossa tuulivaroituksen luku on 50 m/s. Nyt on sellainenkin nähty, viime lauantaina. Aivan niin kovaksi tuuli ei Akureyrissä yltynyt, vaikka kova olikin. Täysitehoinen islantilainen talvimyrsky antaa siis vielä odottaa itseään. Mainittakoon, että tuulennopeutta 32 m/s voidaan jo kutsua hirmumyrskyksi.

Maanjäristys

2006-11-01T20:11:00.000Z

From Islanti 2006

Tänään keskiviikkona 1.11. klo 13:55:24 istuin kämpillä kirjoittamassa siitä, onko heavy metallin todistettu olevan vaarallista nuorille (Mercyful Faten Don`t Break the Oath -levyä kuunnellen), kun talo tärähti. Vesilasi ja pullot pöydälläni helähtivät. Mitä pirua, ajattelin.

Maanjäristyshän se, 5,0 Richterin asteikolla. Suomen suurimmat järistykset ovat olleet tätä luokkaa. Islantilaismittakaavassakin järistys oli sen verran merkittävä, että päivälehti Morgunblaðið noteerasi sen nettisivuillaan 28 minuuttia itse jyräyksen jälkeen. Järistys tapahtui merellä, 8 km Flateyn saaresta kaakkoon (ks. oheinen kartta) 8,9 kilometrin syvyydessä. Voimakkaimmin se havaittiin läheisessä Húsavíkin taajamassa. Tiedot tapahtuneesta löytyivät tuoreeltaan Islannin meteorologisen laitoksen fysiikan osaston maanjäristyssivuilta.

Miltä se tuntui? Eipä mitenkään mullistavalta, aivan kuin joku olisi lämännyt oven kiinni aivan vieressäni täydellä voimalla. Lattia tärähti hieman ja se oli siinä. Ei rikkoutuneita ikkunoita, ei pudonneita tauluja. Yläkerran asukit jopa luulivat ilmiön johtuneen oven kiinni paiskaamisesta. Maanjäristykseksi keikauksen arvasi kuitenkin siitä, että mitään täräyksen selittävää ääntä ei kuulunut.

Näköjään se hevi on vaarallista.

Sää 1.11. klo 21:20. Taivas melkein kauttaaltaan pilvinen, lämpötila 1,5 astetta pakkasella.

Talvea ja autiutta

2006-10-30T10:04:00.000Z

From Islanti 2006

Autius ja hiljaisuus. Maanantaina 23.10. seisoin Euroopan suurimmaksi autiomaaksi sanotun alueen, Islannin sisämaan, laidalla. Massiiviselle Askja-kraatterille johtava F88-tie oli virallisesti suljettu, "impassable for normal vehicles" sanoi tielaitoksen tiedote. Sulkupuomin kiersivät kuitenkin monet renkaanjäljet, joten pakko oli kokeilla. Kyseisen tien loppuun ajaminen ei ole kesälläkään mahdollista millä tahansa ajoneuvolla, matkalla kun pitää ylittää muutama joki. Asumattomilla ylämailla kännykästä ei ole apua, sillä niiden kuuluvuus rajoittuu taajamien ja tieden liepeille. Näin ollen Askja jäi tällä kertaa näkemättä, koska ajatus lumeen juuttumisesta keskelle karua ja autiota Islantia ilman kunnon reissuvermeitä ja suksia ei hirveämmin kiehtonut.

Aivan tyngäksi islantilais-autiomaan maistaminen ei kuitenkaan jäänyt. Ennen lumisen osuuden alkamista tietä pääsi etenemään kohtuullisen helposti jokusen kilometrin. Tämän reitin verrelle sattui Hrossaborg, kymmenisentuhatta vuotta vanha kraatteri. Komea paikka sekin. Maisema koostui auringon paikoitellen valaisemasta lumisesta aavasta ja horisontissa väijyvistä vuorista. Ja hiljaisuudesta, se on ehtymätön luonnonvara noilla tienoilla. Kunnes joku keksii markkinoida sitä turisteille, jotka sen lopulta rikkovat. Luontomatkailun ratkaisematon ongelma. Tämä kuva kertoo samasta asiasta.

Ei, en ollut yrittämässä autiomaan valloitusta normaalilla henkilöautolla. Alla oli Hyundain Santa Fe -maasturinkaltainen, joka osoitti jälleen sen, että avustava neliveto ei korvaa ns. oikeaa nelivetoa.

Kun ajaa Akureyristä kolmisenkymmentä kilometriä ykköstietä länteen Reykjavikin suuntaan, kohtaa komean piikkivuorimaiseman Öxnadalur-laaksossa. Aurinkoisella kelillä kyseisissä maastoissa saa vietettyä mukavasti muutaman tunnin patikoiden ja näkymiä ihaillen. Merkittyjä reittejä alueella ei ole, eikä niitä juuri kaipaakaaan. Kannattaa vain pitää mielessä, että kelit voivat muuttua äkkiä ja näkyvyys lähtöpaikkaan kadota sumun ja pilvien ansiosta.

Kuvagalleriani jatkeena on tässä tekstissä linkitettyjen ohella myös muita uusia kuvia, kannattaa käydä tutustumassa.

Sää 30.10. klo 10:00. Puolipilvinen, aurinko pilkistelee. Lämpötila plus yksi, viime viikon lumipeite on sulanut käytännössä kokonaan.

Lyhyt ura troolarilla

2006-10-25T20:15:00.000Z

From Islanti 2006

Ei tullut meikäläisestä kalastajaa islantilaiselle troolarille, sen verran keikkuva laiva keikutti sisuskaluja. Eyjafjörður-vuonon ja Pohjoisen jäämeren taitekohta tarjosi kohtuullista aallokkoa paatillemme, joka taas aiheutti epämääräisen olon moiseen tottumattomalle.

Ensimmäiset tunnit kuluivat tiiviisti kannella ja komentosillalla laivan toimintoja seuratessa. Kysessä oli nk. pohjatroolari, jonka perässä kulkeva trooli ui nimensä mukaan pohjassa ja kerää saaliinsa sieltä. Useimmiten merestä nousee turskaa ja koljaa, mutta myös puna-ahvenia ja kissakaloja saattaa näkyä. Syvyys seilaamillamme tienoilla oli sadan metrin luokkaa.

Saaliin puolesta retki oli antoisa. Troolista nousseista koljista saimme fileoida niin monta kuin vain jaksoi, ja tarttui mukaan myös muutama puna-ahven- ja kampela-file. Täytyy hieman syödä vanhoja sanoja tässä yhteydessä - ei siinä koljan maussa mitään vikaa ole, kunhan vain saa syödäkseen tarpeeksi tuoretta. Reissun anti rahdattiin kämpille, pyöriteltiin jauhoissa, paistettiin voissa ja nautittiin hyvällä ruokahalulla.

Sää 25.10. klo 20:30. Eilisiltana alkanut lumisade toi maahan noin 25 cm:n lumipeitteen. Lämpötila tällä hetkellä +1 ja lisää lunta/räntää luvassa.

Pikakuulumiset

2006-10-18T16:21:00.000Z

From Islanti 2006

Suomalaisvieraiden, retkien ja koulutöiden ansiosta olen viettänyt aikaa koneen ääressä viime viikolla vain vähän, joka on suurimmilta osin hyvä asia. Tässä tiivistettynä tuoreimmat tapahtumat:

-Jos olet turisti, jonka täytyy nähdä Islanti viidessä tunnissa Reykjavikista, Golden Circle on suositeltava vaihtoehto. Kyseisen reitin varrella sijaitsevat Þingvellir-kansallispuisto, Geysir, Gullfoss-putous ja Kerið-kraatteri. Kyllä, se kirjoitetaan kraatteri. Hassu kieli tämä suomi.

-Húsavíkin suunnalla liikkuvan kannattaa tutustua valasmuseoon, joka on vaikuttava. Sen lähistöllä sijaitseva fallologinen museo on myös mielenkiintoinen, omalla tavallaan. Kyse ei ole mistään vitsillä kyhätystä vehjenäyttelystä, vaan se on aivan oikea museo.

Näissä kaikissa vierailin kuluneen viikon aikana, ja niistä löytyy kuvia kansion häntäpäästä.
Huomenna on luvassa päivä troolarilla kalastajien matkassa. Mainittakoon muuten, että islantilainen kalastaja voi tienata bruttona 2000 euroa viikossa, eikä kymppitonnin kuukausiansiokaan ole mahdoton. Jos päivitykset loppuvat tähän, olen vaihtanut alaa ja siirtynyt niittämään turskaa.

Sää 18.10. klo 16:30. Ajoittain hentoja lumikuuroja, puolipilvistä. Lämpötila juuri ja juuri plussalla. Vähänkin korkeammilla paikoilla talvi, taajamassa ei ihan.

Opintotuki: jotain syötävääkö?

2006-10-09T16:42:00.000Z

- Voitko kuvitella, noille suomalaisille maksetaan jo muutenkin ilmaisesta opiskelusta, ja sitten ne paskiaiset kehtaavat vaatia vielä lisää rahaa, selitti islantilainen vastavalmistunut luokanopettaja kanadalaiselle vaihto-opiskelijalle.

- Kunhan ne(suomalaiset) vain pääsevät kouluihinsa, niin ne roikkuvat siellä niin kauan kuin vain voivat imeäkseen pyhästä opintotukilehmästä kaiken mahdollisen maidon.

Edellinen on vapaa käännös keskustelusta, tai ehkä enemmän avautumisesta, joka tuli mieleeni, kun luin Hesarin uutista opintotuki-mielenosoituksesta tänään. Kyseisen näkökannan esittäjä perustaa näkemyksensä kymmenen kuukauden oleskeluun ja opiskeluun Suomessa.

Islannissa sen paremmin kuin Kanadassakaan ei tunneta opintotukea, opintolaina sitäkin paremmin. Islannissa opinnot ovat sentään ilmaiset, päinvastoin kuin Kanadassa. Kanadalainen opiskelijakollegani selitti, että valmistuvilla on yleisesti noin 60 000 Kanadan dollarin velat pelkästä opiskelusta.

Asiaa voi katsella toki toiseltakin kantilta. Islannissa ainakin korkeakoulutetuilla, kuten melkein kaikilla muillakin, on täystyöllisyys. Akureyrin yliopistossa on jonkin sortin opiskelijapula, käytännössä kuka tahansa vähääkään kiinnostunut ylioppilas pääsee sisään. Eipä täällä tunnu edes olevan tarvetta millekään opintotuelle. Kanadan tilanteesta en tiedä tarpeeksi sitä selittääkseni.

Hyvää mielenosoituspäivän ja opintosyksyn jatkoa, arvon suomalaiset kollegat.

Meren antimia, ja vähän maankin osa 2

2006-10-08T22:21:00.000Z

Kalastus ja kalankasvatus ovat elintärkeitä Islannin taloudelle, vaikka pankkitoiminta ja IT-ala ovatkin kasvattaneet rooliaan rajusti viime vuosina. Olikin erittäin mielenkiintoista vierailla Fiskey-nimisessä firmassa, joka on maailman merkittävimpiä Ruijan pallaksen (engl. halibut) kasvattajia. Ruijan pallashan on sellainen kampelan tyylinen litteä kala. Kasvattamon kaikissa huoneissa ei saanut kuvata, etteivät yrityksen liikesalaisuudet leviä pahimalle kilpailijalle, norjalaisille.

Mielenkiintoista antia Dalvíkin kotiseutumuseosta. Nähtävillä oli tuttujen liikkumisvälineiden vanhoja versioita - lumikengät ja sukset. Myös jääkarhu oli näytillä, tosin se ei ehkä sovi täysin kotiseutumuseon konseptiin.

On luonnossa liikkujan ja jylhistä maisemista nauttivan paratiisi, että parin kilometrin päässä "kotoa" voi nauttia tällaisista tai tällaisista maisemista.

Sää 8.10. klo 22:10. Sateinen, kuten koko viikonloppuna. Lämpötila +6, kohtalainen tuuli. Kuten uusimmista kuvista voi havaita, ei vielä lunta.

Meren antimia, ja vähän maankin osa 1

2006-10-08T21:48:00.000Z

Ja katso, merestä nousi kolja. Sitä narrataan seuraavalla tavalla: siimaa saa olla aika lailla, sillä koljat ja turskat majailevat pohjassa, ja syvyyttä on ainakin 50 metriä. Siiman päässä on paino ja kolme koukkua sekä joitain jigin tyyppisiä houkuttimia. Koukkuun syötti (vaikkapa pikkukalan pää) ja koko hoito pohjaan. Vavalla tehtävä liike on kuin pilkkimistä, tosin liikeradat ja varusteet ovat kymmenkertaiset. Jos ja kun kala nappaa, sitä saa kelata hetken aikaa ylös.

Kuvia ja mainetta

2006-10-08T21:29:00.000Z

Yksi urakka on takana: olen saanut vihdoinkin enemmän Islanti-kuviani verkkoon kaikkien nähtäväksi. Kuvakansio tämän linkin takana. Kansio löytyy jatkuvasti myös oikean laidan linkit-luettelosta. Päivittelen kansiota suunnilleen samaan tahtiin kuin tätä blogiakin. Googlen ilmaispalvelut ovat vertaansa vailla, tämä Picasaweb ja satelliittikuvaohjelma Google Earth esimerkkeinä mainittakoon. Kiitos heille. Suosittelen katsomaan kuvia slideshow-toimintoa käyttäen.

Tämä blogi sai ensimmäisen julkisen mainintansa Image.fi -sivustolla. Tästä saan kiittää herra Artturi Krögeriä, joka pitää kyseisessä paikassa mielenkiintoista blogia. Toivottavasti satunnaisetkin vierailijat saavat aivoituksistani jotain iloa tai hyötyä - siihen ainakin pyrin.

Päivän kuva

2006-10-04T21:03:00.000Z

Tältä näytti Akureyrin kaupunki tänään iltapäivällä vesiltä käsin kuvattuna. Kuvaussuunta länteen. Keli oli mitä mainioin, mutta kalaa ei tullut - vielä. Olimme Islannin luonto ja geologia -kurssin kanssa tutustumassa kalankasvatukseen ja merinäytteiden keräämiseen. Sen verran täytyy vetää kotiin päin, että kotimaiset valkolihaiset kalat kuha ja siika ovat selvästi myös valkolihaista koljaa paremman makuisia. Kun turska nappaa, raportoin sen mausta.

Sää 4.10. klo 21:00. Puolipilvinen ja selkeä, lämpötila +6. Lupailivat jotain lumensekaista viikonlopuksi, saapa nähdä.

Blogia päivitettäessä kuunneltu tänään Amorphiksen Story (10th Anniversary) -kokoelmaa. Toimii.

Islannista ja islantilaisista: osa 1

2006-10-04T20:36:00.000Z

Tällä kertaa enimmäkseen islantilaisista. Millaisia ovat tämän saarivaltakunnan asukkaat sen pohjoisissa ja koillispuolen osissa? Varoitus: saattaa sisältää stereotypioita ja raakoja yleistyksiä.

Ensimmäinen havainto on ihmisten avuliaisuus ja ystävällisyys, siis silloin, kun kysyy jotain. Toinen selkeästi esille tuleva asia on varsinkin nuoren sukupolven mainio englannin kielen taito. On tuskin liioiteltua sanoa, että täällä voi puhua englantia paikassa kuin paikassa. Aina on joku, joka osaa. Pohjoismaalaisuus näkyy paikallisissa samoina piirteinä kuin suomalaisissakin: vaikka ollaan mukavia ja vaikka osataan kieltä, ei olla suuna päänä joka paikassa. Ollaan hieman hiljaisia ja omissa oloissa, eikä käytetä englannin kohteliaisuussanoja joka välissä. Paitsi tietenkin humalassa, jolloin kaikki osaavat ja tietävät kaiken.

Islantilaiset ovat myös rentoa kansaa. Rentoa siinä mielessä, että "mitäpä kaikesta turhia stressaamaan, kyllä asiat lutviutuvat". Asenteessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta useimmin se ilmenee silloin, kun ihmiset ilmaantuvat paikalle myöhässä tai tulevista tapahtumista on mahdotonta saada tietoa ("en osaa sanoa, täytyy katsoa...) Nämä ilmenevät varsinkin opiskelijan maailmassa. Liekö tähän rentoon asenteeseen syynä pitkä historia luonnon armoilla eristyksissä elämisessä. Pari sataa vuotta sitten minnekään ei ollut talvella kiire.

Siis: ystävällistä, kielitaitoista ja rentoa porukkaa nämä saarelaiset. Lieveilmiöistä ei kannata välittää.

Sijainti

2006-10-02T12:03:00.000Z

Muutama sana sijainnista, missä ollaan? Tämä on satelliittikuva alueesta noin yleensä. Tämän linkin takana on tarkempi taajamakartta, johon olen tehnyt muutamia tarkennuksia. Asuinpaikka on merkitty punaisella pisteellä, jota osoittaa punainen nuoli. Kartan ylälaidassa olevan punainen ympyrä osoittaa yliopistoa. Alalaitaan olen lisännyt pohjoissuuntanuolen, koska tässä tapauksessa karttapohjoinen ei ole ylhäällä. Onkin mielenkiintoista, että monet paikalliset turistikartat on käännetty ilmeisesti luettavuuden parantamiseksi pohjoissuunnasta välittämättä. Joissain kartoissa pohjoisnuoli on, joissain ei. Ja tämä ei ole ainoa ero Suomen ja Islannin välillä. Siksi aloitankin tällä viikolla näiden erojen havainnoinnin Islanti vs. Suomi -sarjassa, jota julkaisen tässä blogissa. Pysykää kuulolla.

Mäksylle, Puusaarelle ja muille upseeriherrasmiestovereille: kiitoksia kommenteista. Koottu isku järjestettäneen ensi keväänä. Palataan siihen tuonnempana. Jos joku ihmettelee, miksi laitan usein kaksi eri postausta melkein samaan aikaan, syy on se, että viime aikoina on ollut ongelmia pitkien tekstien lähettämisen kanssa. Ei toimi, pitää pilkkoa. Yritän myös saada lähiaikoina enemmän kuvia verkkoon.

Sää 2.10. klo 12.10. Lämpötila +4. Aurinkoista ja pilvetöntä. Aamuinen sankka sumu on hälvennyt.

Tuparit

2006-10-02T11:09:00.000Z

Lauantaina oli tupaantuliaisten aika, johan tässä kämpässä on viisi viikkoa asuttukin. Niin, mikä on tämä kämppä? Asun Gula Villan (keltainen talo) nimisessä rakennuksessa, joka majoittaa kesäisin turisteja ja talvisin opiskelijoita. Talossa on kolme kerrosta ja kymmenen huonetta, asukkaita tällä hetkellä yhdeksän. Joka kerroksessa on omat keittiö- ja wc-tilansa. Asukkaita on Islannista, Kanadasta, Latviasta, Venäjältä, Puolasta ja Suomesta. Mikäs täällä asustellessa, mukava paikka.

Lauantai-illan pirskeissä oli paikalla yllä mainittujen kansallisuuksien lisäksi itävaltainen ja ruotsalainen sekä paljon paikallisia. Tupa oli täynnä. Illan erikoisuuksiin kuului ehdottomasti paikallisen herkun(?), mädän haikalan, maistaminen. Joka kansallisuudella tuntuu olevan omat epäilyttävät erikoisruokansa (vrt. lipeäkala, mämmi), mätä hai on Islannin versio. Kun kalapaketti avattiin, en ollut edes kyseisessä huoneessa, mutta hajusta pystyi saman tien päättelemään, että haita on tarjolla. Haju ei kuitenkaan ollut äärimmäisen paha, vaikka voimakas olikin. Entä maku sitten? Muutamalla ensimmäisellä puraisulla ei mitään. Sitten hetken jauhamisen jälkeen uskomattoman kitkerä maku, joka tulee huuhtoa alas paikallisella kuminalla maustetulla viinalla(Brennivin). Eivät olleet kummatkaan mitään herkkua. Sen sijaan suomalainen Jaloviina tuntui maistuvan myös muille kansallisuuksille.

Súlur...

2006-09-24T20:53:00.000Z

...on nimeltään vuori, jonka tänään valloitimme. Se on kävelymatkan päässä kämpiltä. Matkaa seitsemisen kilometriä ja nousua tuolla matkalla noin 1100 metriä. Yllä oleva kuva huipulta. Muutamassa kohdassa joutui melkein turvautumaan nelivetoon. Huippu saavutettiin Suomi-Puola -juoksukilpailun vauhdittamana. Suomi muuten voitti. Maisemat olivat huikasevat, kuten kuvista voitte havaita.
Tällaiselta vuori näyttää Akureyrin taajamasta nähtynä. Vielä kaukainen tavoite.
Matkalla pääsi ottamaan tuntumaa lumeen pitkästä aikaa.
Vastakkainen seinä lännessä.
Näkymä huipulta etelään.
Mitä sitä nyt huipulla yleensä tehdään. Istutaan, syödään ja otetaan kuvia.
Vesitäydennys.

Säätila 24.9. klo 20:55. Tyyni ilta, kirkas taivas. Lämpötila viisi plussan puolella. Täytyykin lähteä tähyilemään revontulia. Hyvää työviikkoa sinne Suomeen.

Arki

2006-09-24T20:40:00.000Z

Päinvastoin kuin edellisistä ja varmasti tulevistakin postauksista voi päätellä, en ole jatkuvasti menossa jossain koskessa tai vuorella. Oikeastaan arki täällä Akureyrissä on aika rauhallista ja verkkaista. Tietokoneen ääressä on tullut istuttua luvattoman paljon. Onneksi majapaikkaa vastapäätä on ulkoilmauimala, joka on auki ympäri vuoden. Sen vesi lämmitetään geotermisellä energialla, siis sillä, joka on sanan mukaisesti "sieltä syvältä".

Niin, opiskelu, sitähän varten täällä ollaan. Ohjelmassa tänä syksynä on viisi kurssia: Rooman laki, median historia (Gutenbergistä Internettiin), yleinen kurssi tieteellisestä kirjoittamisesta, Islannin luonto ja geologia sekä islannin kieli. Noista Rooman laki on päättynyt, se oli nk. intensiivikurssi. Tais mennä aika putkeen...siis oikeesti. Luontokurssin monet ekskursiot maastoon ja merelle lupaavat hyvää. Muutenkin opinnot ovat oikeasti aika mielenkiintoisia ja vaativat juuri sopivan määrän panostusta. Ei pääse tylsistymään, muttei mene yötöiksi. Varokaa vaan, puhun sujuvaa islantia, kun joskus palaan Suomeen! No ei sentään, vähän liikoja luvattu.

On tour jatkuu...

2006-09-17T19:36:00.000Z

Jatkoa edelliseen: kuten kuvista havaitsee, syksyn värit ovat hiljalleen alkaneet tehdä tuloaan tännekin. Akureyrin taajama-alue on kuitenkin yhä melkein vihreä. Pikku hiljaa.

Sananen kalustosta, koska jotakuta kuitenkin kiinnostaa, millaisella autolla olimme liikkeellä. Ei, vuokra-auto ei ollut maasturi (ainakaan tällä kertaa), vaan uutukainen Honda Jazz 1,4 automaattilaatikolla. Hyvin jaksoi, vaikka pisimmät nousut viisi henkeä kyydissä vaativatkin täyskaasua. Kulutus oli silti maltillinen 6,5 litraa/100 km.

Ajoneuvon myötä oli mahdollisuus tutustua paikalliseen yökulttuuriin, torin ympäri ajeluun eli rinksan pyörittämiseen. Jos moinen kulttuuri elää ja voi hyvin Suomen pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa, niin täällä se on kaupungin kokoon nähden aivan toisella asteella. Pienellä alueella keskustassa matelee autoja ristiin rastiin tiheämmin kuin päiväsaikaan, ihmiset ovat todella liikkeellä. Ja ne autot – niihin on panostettu. Jenkkimaasturit ja -avolavat ovat täällä kova juttu, ja niitä näkee tässä 16 000 ihmisen kaupungissa useammin kuin Helsingissä. Pieni Honda autovuokraamon tarra takaikkunassaan ei siis välttämättä nostanut katu-uskottavuuttamme paikallisten silmissä. Tulipahan testattua.

Viimeksi unohtunutta säätila-lopetusta ehdittiin jo kaivata. Siis: 17.9. klo 18.40. Pilvistä ja harmaata, tuuli heikko. Lämpötila 9 astetta.

On tour

2006-09-17T19:25:00.000Z

Lauantai 16. oli kiertuepäivä. Vuokrasimme auton ja lähdimme varsin kansainvälisellä kokoonpanolla (Suomi, Puola, Kanada ja Latvia) tutustumaan Koillis-Islannin nähtävyyksiin. Kymmenessä tunnissa ehtii nähdä aika paljon, ja ottaa muutaman kuvankin. Niistä yllä oleva on otettu Ásbyrgi-nimisessä paikassa. Kyseessä on hevosenkengän muotoinen ja yli kilometrin levyinen kanjoni, jonka kerrotaan muodostuneen, kun Odinin kahdeksanjalkainen hevonen kosketti maata kaviollaan. Kilpailevan teorian mukaan myös jäätikköjoella on saattanut olla osuutta asiaan.

Tässä muutama kuva, suluissa mainittu kuvauspaikka:
Näkymä kohti pohjoisnapaa (Öxarfjörður)
Etsi kuvasta allekirjoittanut (Hljóðaklettar)
Kirkko (Hljóðaklettar)
Dettifoss-vesiputous
Sama videona

Koskessa

2006-09-10T21:56:00.000Z

Eilen 9.9. oli vesileikkipäivä. Kuva yllä kertoo puitteet, ainutlaatuiset sellaiset. Kyseessä on Austari-Jökulsá eli itäinen jäätikköjoki noin sata kilometriä Akureyristä länteen. Kyseinen joki virtaa Hofsjökull-jäätiköstä mereen paikoitellen kuvan kaltaisessa kanjonissa. Emme me tuolla sentään ominemme olleet, kyseessä oli ammattilaisten vetämä elämysretki. Kansainvälisen koskiluokituksen mukaan kyseinen puropahanen on luokkaa neljä, eli "Difficult to very Difficult; long turbulent rapids with powerful waves and holes, many obstacles requiring precise maneuvering in turbulent water. Strong waves, up to 1,8 meters high, boiling eddies, dangerous rocks and hydraulics." Eli sellaista kivaa, yksi kovimmista jutuista, mitä olen outdoor-hommien saralla tähän mennessä päässyt testaamaan. Ja nälkä kasvaa syödessä...
Toinen kuva koskesta

Kuten tarkkaavaisimmat ovat jo havainneet, kuvat eivät ole allekirjoittaneen ottamia, koska kamera ei olisi selvinnyt tuosta keikasta hengissä. Kuvat ovat peräisin retken järjestäneen firman webbisivuilta, joten kunnia ja oikeudet kuuluvat heille. Täältä voi tsekata kaikki kuvat.

Helsingissä oli näemmä lauantai-iltana käynyt juuri niin kuin ounastelinkin: jonkin sortin yhteenotto poliisin ja mielenosoittajien välillä. Mielenkiintoiseksi asian tekee tällä kertaa se, että mukaan poliisin saartorenkaaseen on näemmä joutunut myös nk. tavallisia tai viattomia ihmisiä. Mitä ne sitten ikinä ovatkaan. Pesäpallomailalla varustautunut "mielenosoittaja" ansaitsee mellakkapoliisin vastaansa, se on selvä, mutta väkisin hiipii mieleen, että onkohan nyt otettu vähän liian kovalla otteella. Vai halutaanko kenties viestittää, että tällainen meininki tulee meillä loppumaan alkuunsa. Tämä kaikki siis muutaman tuhannen kilometrin päästä tarkasteltuna.

Kuu

2006-09-03T19:45:00.000Z

Lisää kuvia. Tällä kertaa paikasta, jossa maalämpö puskee pintaan kivikasoista ja kuplivista mutakuopista. Kaikkialla on voimakas mädän kananmunan aromi johtuen rikistä. Kotoisaa. Jenkkiastronauttien kerrottiin harjoitelleen täällä kuussa liikkumista, eikä mikään ihme, sillä maisemat ovat kuin kuusta. Ei sillä että olisin siellä ollut. Valitettavasti en muista kuvauspaikan nimeä, mutta se on Mývatn-järven lähistöllä noin 100 km Akureyristä itään. (edit 2.10.: paikan nimi on Námafjell)

Ja sitten jotain aivan muuta. Iron Maidenin uusin tuotos A Matter of Life and Death alkaa hiljalleen avautua. Kaiken valtavan ennakkohehkutuksen jälkeen odotin albumilta vaikka mitä, mutta ensivaikutelma oli lievä pettymys. Sinänsä erikoista, koska vanhana Maiden-fanina pitäisi jo tietää, että nämä eivät ole niitä helpoimmin avautuvia levyjä. Nämä vaativat aikaa ja ajan kanssa niitä tulee kuunnella. Niin tätä uusintakin, joka on tämän hetken näkemykseni mukaan erittäin vahva. On vain harmi, ettei tuleva kiertue pysähdy Islannissa. Jos joku lukija tuntee piston sydämessään maksamattomasta keikkalipusta Tampereelle, niin tilini ottaa sovitun summan avosylin vastaan.

Sää: puolipilvinen, kohtuullinen tuuli. Lämpötila +12 astetta, auringossa jopa lämmintä.

Erikoinen valoilmiö taivaalla

2006-09-03T19:40:00.000Z

Aurinko näyttäytyi tänään ensimmäistä kertaa viikkoon, ei paha. Siitä innostuneena nappasin muutaman kuvan, joista ehkä paras tässä:

Näkymä kaupungin eteläpuolelta kohti pohjois-koillista. Ei paha tämäkään. Kuvista puheen ollen, blogin otsikon taustalla oleva valkosävyinen juttu on pala Vatnajökullin (Euroopan suurin) jäätikköä lentokoneen ikkunasta kuvattuna. Toivon mukaan se tai joku toinen jäätikkö sattuu meikäläisen matkan varrelle vielä tämän reissun aikana.

Jos on jotain kysyttävää, kommentoitavaa tai muuten vaan morjenstamisfiilis, niin laittakaa ihmeessä viestä joko suoraan tämän sivun kommentoi-toiminnolla tai sähköpostitse.

Tervetuloa

2006-09-02T16:41:00.000Z

Harmaa ja pilvinen päivä Akureyrin kaupungissa. Siis juuri täydellinen blogin kasaamiseen ja ensimmäisten jorinoiden lisäämiseen. Odottakaahan vaan, saatan vaikka innostua tästä kirjoittelusta kunhan islantilainen syksy näyttää kyntensä toden teolla ja sisätilat tuntuvat kutsuvilta.

Paikalliset opiskelijabileet ovat siitä mielenkiintoisia, että niissä on kaikissa ollut tähän mennessä ruokaa ja varsinkin juomaa nk. firman puolesta. Näin oli myös eilisiltana. Meille juotettiin ilmeisesti saksalaista alkuperää olevaa Wine on Ice -litkua, joka ei maistu juuri miltään - korkeintaan etäisesti simalta - ja jossa on voltteja kuitenkin 6,5 %. Sitä ollaan tuomassa täkäläisille markkinoille kovaa vauhtia. Mikäpä sen parempi tapa markkinoida uutta alkoholijuomaa kuin juottaa sitä ilmaiseksi opiskelijoille. Tässä asiassa Islanti ei eroa Suomesta oikeastaan millään tavalla.

Ensimmäinen postaus ja ensimmäinen kuva, olkaa hyvä:

Kuvassa allekirjoittanut kaupungin upeasti valaistussa kasvitieteellisessä puutarhassa iltasaikaan.

Lisää jutustelua, kenties jopa ajatuksia ja muutama kuva luvassa huomenna. Ja niin, vaikka jotkut sanovat säästä puhumisen olevan tylsää jauhamista ja vanhusten hommaa, niin tarkoitukseni on päättää jokainen tuotokseni säätietoon. Siis: 2.9. klo 17.08 sää Akureyrissä on pilvinen mutta tällä hetkellä sateeton. Tuuli heikko ja lämpötila 11 astetta.