Tuparit

Lauantaina oli tupaantuliaisten aika, johan tässä kämpässä on viisi viikkoa asuttukin. Niin, mikä on tämä kämppä? Asun Gula Villan (keltainen talo) nimisessä rakennuksessa, joka majoittaa kesäisin turisteja ja talvisin opiskelijoita. Talossa on kolme kerrosta ja kymmenen huonetta, asukkaita tällä hetkellä yhdeksän. Joka kerroksessa on omat keittiö- ja wc-tilansa. Asukkaita on Islannista, Kanadasta, Latviasta, Venäjältä, Puolasta ja Suomesta. Mikäs täällä asustellessa, mukava paikka.

Lauantai-illan pirskeissä oli paikalla yllä mainittujen kansallisuuksien lisäksi itävaltainen ja ruotsalainen sekä paljon paikallisia. Tupa oli täynnä. Illan erikoisuuksiin kuului ehdottomasti paikallisen herkun(?), mädän haikalan, maistaminen. Joka kansallisuudella tuntuu olevan omat epäilyttävät erikoisruokansa (vrt. lipeäkala, mämmi), mätä hai on Islannin versio. Kun kalapaketti avattiin, en ollut edes kyseisessä huoneessa, mutta hajusta pystyi saman tien päättelemään, että haita on tarjolla. Haju ei kuitenkaan ollut äärimmäisen paha, vaikka voimakas olikin. Entä maku sitten? Muutamalla ensimmäisellä puraisulla ei mitään. Sitten hetken jauhamisen jälkeen uskomattoman kitkerä maku, joka tulee huuhtoa alas paikallisella kuminalla maustetulla viinalla(Brennivin). Eivät olleet kummatkaan mitään herkkua. Sen sijaan suomalainen Jaloviina tuntui maistuvan myös muille kansallisuuksille.