Islannista ja islantilaisista: osa 1

Tällä kertaa enimmäkseen islantilaisista. Millaisia ovat tämän saarivaltakunnan asukkaat sen pohjoisissa ja koillispuolen osissa? Varoitus: saattaa sisältää stereotypioita ja raakoja yleistyksiä.

Ensimmäinen havainto on ihmisten avuliaisuus ja ystävällisyys, siis silloin, kun kysyy jotain. Toinen selkeästi esille tuleva asia on varsinkin nuoren sukupolven mainio englannin kielen taito. On tuskin liioiteltua sanoa, että täällä voi puhua englantia paikassa kuin paikassa. Aina on joku, joka osaa. Pohjoismaalaisuus näkyy paikallisissa samoina piirteinä kuin suomalaisissakin: vaikka ollaan mukavia ja vaikka osataan kieltä, ei olla suuna päänä joka paikassa. Ollaan hieman hiljaisia ja omissa oloissa, eikä käytetä englannin kohteliaisuussanoja joka välissä. Paitsi tietenkin humalassa, jolloin kaikki osaavat ja tietävät kaiken.

Islantilaiset ovat myös rentoa kansaa. Rentoa siinä mielessä, että "mitäpä kaikesta turhia stressaamaan, kyllä asiat lutviutuvat". Asenteessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta useimmin se ilmenee silloin, kun ihmiset ilmaantuvat paikalle myöhässä tai tulevista tapahtumista on mahdotonta saada tietoa ("en osaa sanoa, täytyy katsoa...) Nämä ilmenevät varsinkin opiskelijan maailmassa. Liekö tähän rentoon asenteeseen syynä pitkä historia luonnon armoilla eristyksissä elämisessä. Pari sataa vuotta sitten minnekään ei ollut talvella kiire.

Siis: ystävällistä, kielitaitoista ja rentoa porukkaa nämä saarelaiset. Lieveilmiöistä ei kannata välittää.