Tilinpäätös

Reissu on onnellisesti takana, ollut jo kohta kuukauden päivät. Etelä-Suomen lumettomuus ja pimeys tuntuu aika ajoin ahdistavalta Islannin maisemien jälkeen. Vaikka ei Islantikaan mikään valon paratiisi talvella ole, niin siellä se pimeys oli sentään vielä siedettävää. Kotimatka Reykjavikista Kööpenhaminan kautta Helsinkiin sujui ongelmitta eikä anna aihetta sen suurempaan tarinointiin. Lentokenttiä ja -koneita sekä läpitunkematonta pimeyttä koneiden ikkunoista. Suomeen paluu ei ollut kulttuurishokki, olin maailmalla kuitenkin vain neljä kuukautta. Välillä tosin huomaan vieläkin ihmetteleväni sitä, kuinka ruokakaupassa myydään kaljaa, ja miten halpaa ruoka on.

Tämä blogi ei enää tulevaisuudessa päivity, jos kohta ei toivottavasti katoakaan minnekään. Lisäsin galleriaan parikymmentä kuvaa etelärannikon reissultani (ks. edellinen kirjoitus). Islantia koskevia kysymyksiä voi esittää ja vastaan niihin mielelläni parhaani mukaan. Osoite löytyy profiilista.

Vastaan tässä kysymyksiin, joita minulle on kotiin palattuani esitetty.
Millainen oli nelikuukautinen vaihto-opiskelujakso Islannissa? Mahtava, hyödyllinen ja opettavainen
Mikä oli parasta reissullasi? Maisemat ja muutamat hyvät uudet kaverit.
Kannattaako Islantiin lähteä turistiksi tai vaihtoon? Kannattaa, ehdottomasti. Sinne vaan, jos tämän blogin kuvailut ja kuvat kiinnostavat edes hieman. Näkymät ovat nimittäin livenä vaikuttavuuspotenssiin kolme.
Aiotko mennä Islantiin uudestaan? Kyllä. Paljon ehdin nähdä ja tehdä, mutta samalla tajusin, miten paljon jäi näkemättä ja tekemättä.

Kuukauteni Islannissa olivat ikimuistoiset. Kiitos kaikille tätä blogia lukeneille ja kommentteja jättäneille. Arki jatkuu.

Briefly in English:
This is the last post to this blog. My four months in Iceland were absolutely magnificent thanks to the scenery, nature and the people. You know who you are. I have 258 photos in my public web gallery, feel free to check them out. If you want to contact me my e-mail is in my user profile. And who knows, I might see you guys one day, the world is a small place. Take care.

Etelärannikon ihmeet

From Islanti 2006

Kiitos tämän kirjoituksen ilmestymisestä kuuluu Keflavikin lentokentän langattomalle verkolle.

Islannin etelärannikko on yksinkertaisesti upea seutu. Aloitin matkani kohti Höfnin kaupunkia aikaisin perjantaina revontulien saattelemana. Matkaa Reykjavikista kertyi noin 450 kilometriä. Matkalla pysähdyin Jokulsárlón- jäätikkölaguunilla, joka on uskomattoman komea paikka merta kohti kelluvine jäävuorineen. Laguunilla on filmattu kohtauksia muutamaan Bond-leffaan.

Höfniin olin matkalla siksi, että siellä on kehuttu jäätikkönäyttely. Ja hyvä se olikin, täytyy myöntää. Jos jäätiköistä on kiinnostunut ja on Islannissa, Höfnin anti kannattaa käydä katsomassa. Tarjolla on tiukkaa faktaa, kevyempää infoa ja elämyksellisiä lavasteita.

Skaftafellin kansallispuisto aivan Vatnajökullin jäätikön hyytävässä syleilyssä oli lauantain pääkohde, erityisesti Svartifoss-vesiputous. Sää suosi jo toista päivää: nollakeli ja aurinkoa, ei juurikaan tuulta. Erittäin epätyypillinen sää Islannin etelärannikolla joulukuun puolessavälissä.

Sunnuntaina tilanne sitten muuttui. Matkatessani takaisin kohti Reykjavikia alkoi sataa vettä. Jokainen voi kuvitella, millainen tiestä tulee, kun tiukkaan tamppaantunut tuulen pieksemä lumikerros saa päälleen vesisateen. Liukas olisi kelin aliarviointia. Kun vielä arvon autovuokrafirma Budget oli päättänyt tinkiä Toyotani renkaiden nastojen määrässä (yht. neljä kaikissa neljässä renkaassa), piti välillä ajaa kieli keskellä suuta ja toivoa, että tuuli ei puhalla pois jäiseltä tieltä.

Tällä hetkellä loppureissu näyttää hyvältä. Vaikka Keflavikissa on tällä hetkellä kova tuuli ja piiskaava vesisade, lennot näyttävät olevan ajoissa. Mikäli tilanne jatkuu näin hyvänä, olen Suomessa vielä tänä iltana. Myöhemmin tällä viikolla luvassa lisää tekstiä ja kuvia etelärannikon reissultani.

Islannista ja islantilaisista 6: jouluruokaa

From Islanti 2006

Tyypillinen islantilainen jouluruoka on kuulemma savustettu lammas, hangikjöt. Tässä yhteydessä savustettu todella tarkoittaa savustettua - aukaistuani paketin koko keittiö haisi/tuoksui kuin allekirjoittanut kolmen päivän laavureissun jälkeen, jossa nuotio on savuttanut laavuun sisään koko ajan. Hangikjöt valmistetaan keittämällä ja sen jälkeen liottamalla keitinvedessä.

Ja lopputulos? Mahtava. Savuaromi on voimakkaasti läsnä, ja niin ovat suola ja rasvakin. Hangikjötiä syödessäni (sormin tottakai) ei ollut vaikea kuvitella, miten moista energiapaukkua on nautittu hartaasti pari sataa vuotta sitten keskellä Islannin pimeää ja tuulista talvea. Eikä näin tehokkaasti savustettu ja suolattu liha edes pilaannu helposti - hangikjöthän on ollut täydellinen eväs vanhaan aikaan. Mikä ettei nykyisinkin.

Hangikjöt perunoilla -aterian kruunasi makea ja maltainen islantilainen joulukalja (siis kalja, ei olut), johon on sekoitettu appelsiinilimua. Aivan mahtava juoma, taidan alkaa valmistaa moista koto-Suomessa.

Islannista ja islantilaisista 5: jouluperinteitä

From Islanti 2006

Joulu on islantilaisille ilmeisen tärkeä asia. Marras-joulukuun vaihteessa monet perheet kokoontuvat yhteen leipomaan laufabrauð-leipiä. Eräs perhe päästi meidät ulkomaalaiset osallistumaan perinteisiinsä.

Laufabrauð on voitaikinan tyyppisestä massasta läpinäkyvän ohueksi kaulittu ympyrä, johon ennen paistamista leikellään mitä erilaisimpia talvisia ja jouluisia kuvioita. Koko perhe saman pöydän ääressä joulumusiikki taustalla soiden, kuinkas muuten. Tämän jälkeen tekeleet paistetaan kiehuvassa upporasvassa. Lopputulos on rapea ja rasvainen. Laufabrauðit kuuluu syödä voin kanssa, jotta rasvan määrä elimistössä ei varmasti pääse tippumaan turhan alas.

Kokemus oli mukava ja mielenkiintoinen, kuvioiden tekoon voi todella uppoutua. Islantilainen moderni (lapsille tarkoitettu) joulumusiikki on muuten tasan yhtä raivostuttavaa lallatusta kuin suomalainenkin, varsinkin kun sama cd aloittaa kolmannen kierroksensa.