Etelärannikon ihmeet

From Islanti 2006

Kiitos tämän kirjoituksen ilmestymisestä kuuluu Keflavikin lentokentän langattomalle verkolle.

Islannin etelärannikko on yksinkertaisesti upea seutu. Aloitin matkani kohti Höfnin kaupunkia aikaisin perjantaina revontulien saattelemana. Matkaa Reykjavikista kertyi noin 450 kilometriä. Matkalla pysähdyin Jokulsárlón- jäätikkölaguunilla, joka on uskomattoman komea paikka merta kohti kelluvine jäävuorineen. Laguunilla on filmattu kohtauksia muutamaan Bond-leffaan.

Höfniin olin matkalla siksi, että siellä on kehuttu jäätikkönäyttely. Ja hyvä se olikin, täytyy myöntää. Jos jäätiköistä on kiinnostunut ja on Islannissa, Höfnin anti kannattaa käydä katsomassa. Tarjolla on tiukkaa faktaa, kevyempää infoa ja elämyksellisiä lavasteita.

Skaftafellin kansallispuisto aivan Vatnajökullin jäätikön hyytävässä syleilyssä oli lauantain pääkohde, erityisesti Svartifoss-vesiputous. Sää suosi jo toista päivää: nollakeli ja aurinkoa, ei juurikaan tuulta. Erittäin epätyypillinen sää Islannin etelärannikolla joulukuun puolessavälissä.

Sunnuntaina tilanne sitten muuttui. Matkatessani takaisin kohti Reykjavikia alkoi sataa vettä. Jokainen voi kuvitella, millainen tiestä tulee, kun tiukkaan tamppaantunut tuulen pieksemä lumikerros saa päälleen vesisateen. Liukas olisi kelin aliarviointia. Kun vielä arvon autovuokrafirma Budget oli päättänyt tinkiä Toyotani renkaiden nastojen määrässä (yht. neljä kaikissa neljässä renkaassa), piti välillä ajaa kieli keskellä suuta ja toivoa, että tuuli ei puhalla pois jäiseltä tieltä.

Tällä hetkellä loppureissu näyttää hyvältä. Vaikka Keflavikissa on tällä hetkellä kova tuuli ja piiskaava vesisade, lennot näyttävät olevan ajoissa. Mikäli tilanne jatkuu näin hyvänä, olen Suomessa vielä tänä iltana. Myöhemmin tällä viikolla luvassa lisää tekstiä ja kuvia etelärannikon reissultani.