Viimeinen kylähullu

Meikäläisen poikavuosien, ja myöhempienkin, suuri idoli on sitten kuollut. Juice siis. Siinä ei ole mitään erikoista, sen verran kehnossa kunnossa mies oli viimeisinä vuosinaan. Tärkeintä on kuitenkin se, että Leskisen tuotanto ei katoa mihinkään. Vuodet 1973-1991 ovat täynnä toinen toistaan oivaltavampia ja koskettavampia teoksia. Usein Juicesta puhuttaessa mainitaan ensin tekstit ja muistetaan myös se, "etteihän se oikeasti osannut laulaa". Se on yhdentekevää, Juicen biisit ovat silti sekä tekstien että musiikin muodostamia kokonaisuuksia. Kummastakin puuttuisi jotain ilman toista.

Muutamia hyviä pätkiä vuosien varrelta:

"Kun maailma tasapäistyy
niin persoonat sivuun väistyy"
(Viimeinen kylähullu, 1981)

"Kato plutoniumkin joskus puolittuu
mutta viha ei lopu koskaan"
(Atomisuoja, 1982)

"Jätin kaiken, jätin elämän
jätin ihmiskunnan jäsenyyden
Jätin parhaan ystävän
löysin ystävällisyyden"
(Syvänmerensukeltaja, 1982)

"Meitä vain ohjaa rakkaus elämään
kuolema tulee jos elämä kielletään"
(Hevidiggarin vuorisaarna, 1986)

Tapasin Juicen kerran, alkutalvesta 1992 hämeenlinnalaisessa kirjakaupassa. Tuolloin hän sanoi, että mikä tahansa lukeminen on arvokasta, vaikkapa vain pesuainepurkin kylkitekstien. Paha väittää vastaan.