Islannista ja islantilaisista 3: valaskysymys
Islantilaiset pyytävät valaita, se ei liene suuri uutinen kenellekään asiaa hieman seuranneelle. Kyse ei ainakaan heidän itsensä mielestä ole kuitenkaan uhanalaisten lajien metsästämisestä. Islantilaiset ovat keskittyneet pääasiassa lahtivalaaseen, joka ei Islannin lähivesillä ole kuolemassa sukupuuttoon, ja sitä voidaan hyvällä omallatunnolla pyytää muutaman yksilön verran. Lahtivalaita arvioidaan olevan Islannin vesillä yli 50 000.
Lokakuun 17. kuluvaa vuotta Islanti ilmoitti aloittavansa kaupallisen valaanpyynnin. Pyyntikausi kestää elokuuhun 2007 ja sen aikana saa merestä nostaa 30 lahtivalasta ja yhdeksän sillivalasta. Päätös on nostattanut, kuten arvata saattaa, vastalauseita ympäri maailmaa.
Valaan lihaa ei Suomessa juuri pääse maistamaan, se on laitonta herkkua. Täällä Islannissa valasta myydään kaupassa, eikä hintakaan ole mahdoton - noin 12 euroa kilo. Tilaisuuteen oli tartuttava.
Ostin Samkaup-nimisestä lähikaupasta puolen kilon paketin pakastettua lahtivalaan lihaa. Aivan joka marketista sitä ei saa, ja tästäkin kaupasta sain toiseksi viimeisen. Samaa tavaraa myydään myös savustettuna - sitä oli pakastealtaassa enemmän - mutta suosittelijat sanoivat tavallisen lihan olevan parempaa. Ohje suositteli leikkaamaan lihasta sentin paksuisia viipaleita, uittamaan niitä "grillausöljyssä" puolisen tuntia ja paistamaan mediumiksi. Liikaa paistamista tulee varoa.
Tuumasta toimeen. Marinoin valaspaloja öljy-valkosipuli-chili-hunaja -kastikkeessa noin 45 minuuttia, jonka jälkeen paistoin ne pannulla. Ja lopputulos - se oli mainio. Valas on todella punaista lihaa ja mediumiksi paistettuna mureaa. Mausta on hankala sanoa yleispätevää määritelmää, toisaalta siinä oli jotain nautamaista ja toisaalta hirven lihan makua. Mutta yhtä kaikki - oluen kanssa ateriana erinomainen.
Erikoista on se, että islantilaiset eivät pidä valasta mitenkään erikoisena ruokana eivätkä sitä juurikaan syö. Vertailun vuoksi: broilerin kilohinta on noin 2,5-kertainen valaaseen verrattuna. Kalaa täällä kyllä syödään, mutta jostain syystä valasta ei erikoisemmin.
Lokakuun 17. kuluvaa vuotta Islanti ilmoitti aloittavansa kaupallisen valaanpyynnin. Pyyntikausi kestää elokuuhun 2007 ja sen aikana saa merestä nostaa 30 lahtivalasta ja yhdeksän sillivalasta. Päätös on nostattanut, kuten arvata saattaa, vastalauseita ympäri maailmaa.
Valaan lihaa ei Suomessa juuri pääse maistamaan, se on laitonta herkkua. Täällä Islannissa valasta myydään kaupassa, eikä hintakaan ole mahdoton - noin 12 euroa kilo. Tilaisuuteen oli tartuttava.
Ostin Samkaup-nimisestä lähikaupasta puolen kilon paketin pakastettua lahtivalaan lihaa. Aivan joka marketista sitä ei saa, ja tästäkin kaupasta sain toiseksi viimeisen. Samaa tavaraa myydään myös savustettuna - sitä oli pakastealtaassa enemmän - mutta suosittelijat sanoivat tavallisen lihan olevan parempaa. Ohje suositteli leikkaamaan lihasta sentin paksuisia viipaleita, uittamaan niitä "grillausöljyssä" puolisen tuntia ja paistamaan mediumiksi. Liikaa paistamista tulee varoa.
Tuumasta toimeen. Marinoin valaspaloja öljy-valkosipuli-chili-hunaja -kastikkeessa noin 45 minuuttia, jonka jälkeen paistoin ne pannulla. Ja lopputulos - se oli mainio. Valas on todella punaista lihaa ja mediumiksi paistettuna mureaa. Mausta on hankala sanoa yleispätevää määritelmää, toisaalta siinä oli jotain nautamaista ja toisaalta hirven lihan makua. Mutta yhtä kaikki - oluen kanssa ateriana erinomainen.
Erikoista on se, että islantilaiset eivät pidä valasta mitenkään erikoisena ruokana eivätkä sitä juurikaan syö. Vertailun vuoksi: broilerin kilohinta on noin 2,5-kertainen valaaseen verrattuna. Kalaa täällä kyllä syödään, mutta jostain syystä valasta ei erikoisemmin.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home