Etelärannikon ihmeet
Kiitos tämän kirjoituksen ilmestymisestä kuuluu Keflavikin lentokentän langattomalle verkolle.
Islannin etelärannikko on yksinkertaisesti upea seutu. Aloitin matkani kohti Höfnin kaupunkia aikaisin perjantaina revontulien saattelemana. Matkaa Reykjavikista kertyi noin 450 kilometriä. Matkalla pysähdyin Jokulsárlón-
jäätikkölaguunilla, joka on uskomattoman komea paikka merta kohti kelluvine jäävuorineen. Laguunilla on filmattu kohtauksia muutamaan Bond-leffaan.
Höfniin olin matkalla siksi, että siellä on kehuttu jäätikkönäyttely. Ja hyvä se olikin, täytyy myöntää. Jos jäätiköistä on kiinnostunut ja on Islannissa, Höfnin anti kannattaa käydä katsomassa. Tarjolla on tiukkaa faktaa, kevyempää infoa ja elämyksellisiä lavasteita.
Skaftafellin kansallispuisto aivan Vatnajökullin jäätikön hyytävässä syleilyssä oli lauantain pääkohde, erityisesti Svartifoss-vesiputous. Sää suosi jo toista päivää: nollakeli ja aurinkoa, ei juurikaan tuulta. Erittäin epätyypillinen sää Islannin etelärannikolla joulukuun puolessavälissä.
Sunnuntaina tilanne sitten muuttui. Matkatessani takaisin kohti Reykjavikia alkoi sataa vettä. Jokainen voi kuvitella, millainen tiestä tulee, kun tiukkaan tamppaantunut tuulen pieksemä lumikerros saa päälleen vesisateen. Liukas olisi kelin aliarviointia. Kun vielä arvon autovuokrafirma Budget oli päättänyt tinkiä Toyotani renkaiden nastojen määrässä (yht. neljä kaikissa neljässä renkaassa), piti välillä ajaa kieli keskellä suuta ja toivoa, että tuuli ei puhalla pois jäiseltä tieltä.
Tällä hetkellä loppureissu näyttää hyvältä. Vaikka Keflavikissa on tällä hetkellä kova tuuli ja piiskaava vesisade, lennot näyttävät olevan ajoissa. Mikäli tilanne jatkuu näin hyvänä, olen Suomessa vielä tänä iltana. Myöhemmin tällä viikolla luvassa lisää tekstiä ja kuvia etelärannikon reissultani.
Islannista ja islantilaisista 6: jouluruokaa
Tyypillinen islantilainen jouluruoka on kuulemma savustettu lammas, hangikjöt. Tässä yhteydessä savustettu todella tarkoittaa savustettua - aukaistuani paketin koko keittiö haisi/tuoksui kuin allekirjoittanut kolmen päivän laavureissun jälkeen, jossa nuotio on savuttanut laavuun sisään koko ajan. Hangikjöt valmistetaan keittämällä ja sen jälkeen liottamalla keitinvedessä.
Ja lopputulos? Mahtava. Savuaromi on voimakkaasti läsnä, ja niin ovat suola ja rasvakin. Hangikjötiä syödessäni (sormin tottakai) ei ollut vaikea kuvitella, miten moista energiapaukkua on nautittu hartaasti pari sataa vuotta sitten keskellä Islannin pimeää ja tuulista talvea. Eikä näin tehokkaasti savustettu ja suolattu liha edes pilaannu helposti - hangikjöthän on ollut täydellinen eväs vanhaan aikaan. Mikä ettei nykyisinkin.
Hangikjöt perunoilla -aterian kruunasi makea ja maltainen islantilainen joulukalja (siis kalja, ei olut), johon on sekoitettu appelsiinilimua. Aivan mahtava juoma, taidan alkaa valmistaa moista koto-Suomessa.
Islannista ja islantilaisista 5: jouluperinteitä
Joulu on islantilaisille ilmeisen tärkeä asia. Marras-joulukuun vaihteessa monet perheet kokoontuvat yhteen leipomaan laufabrauð-leipiä. Eräs perhe päästi meidät ulkomaalaiset osallistumaan perinteisiinsä.
Laufabrauð on voitaikinan tyyppisestä massasta läpinäkyvän ohueksi kaulittu ympyrä, johon ennen paistamista leikellään mitä erilaisimpia talvisia ja jouluisia kuvioita. Koko perhe saman pöydän ääressä joulumusiikki taustalla soiden, kuinkas muuten. Tämän jälkeen tekeleet paistetaan kiehuvassa upporasvassa. Lopputulos on rapea ja rasvainen. Laufabrauðit kuuluu syödä voin kanssa, jotta rasvan määrä elimistössä ei varmasti pääse tippumaan turhan alas.
Kokemus oli mukava ja mielenkiintoinen, kuvioiden tekoon voi todella uppoutua. Islantilainen moderni (lapsille tarkoitettu) joulumusiikki on muuten tasan yhtä raivostuttavaa lallatusta kuin suomalainenkin, varsinkin kun sama cd aloittaa kolmannen kierroksensa.
Matka jatkuu
Viimeinen päivä Akureyrissä. Tänään iltapäivällä lennän Reykjavikiin, jossa yövyn, ja josta jatkan matkaani huomenna perjantaina tutkimaan Islannin upeaksi kehuttua etelärannikkoa. Kohteita ovat ainakin Vatnajökull ja sen juurella olevat jäätikkölaguunit, Höfnin jäätikkömuseo, Skaftafellin kansallispuisto jne. Nähtävää riittää, toivottavasti aikaa ja kelejäkin. Paikallinen ilmasto kun ei ole niitä helpoimmin ennustettavia. Tulevista seikkailuista kuvia ja juttua sitten, kun koneen äärelle pääsen.
Jos ensi viikon alkupuolella joku bongaa Suomessa meikäläisen näköisen parrakkaan hiipparin, niin se todennäköisesti on allekirjoittanut. Kotimaan kutsu voimistuu päivä päivältä.
Sää 14.12. klo 09:30. Neljä astetta pakkasta ja lunta tippuu taivaalta hiljaksiin. Pimeää, kuten näillä leveyksillä yleenä tähän aikaan vuodesta on.
Itsenäisyyspäivää
Kaikkea sitä näkee ja oppii, kun seuraa Suomen itsenäisyyspäivän juhlintaa Internetin välityksellä Islannista:
Vähän klo 13 jälkeen Suomen aikaa Jyväskylän paraatissa kadun varressa istunut sotaveteraani kävelee ilmeisesti tarkoituksella ilmatorjuntapanssarivaunun alle ja todetaan kuolleeksi sairaalassa. Helsingin Sanomat uutisoi asiasta nettisivuillaan ensimmäistä kertaa klo 14.06, iltapäivälehdet seuraavat perässä muutaman minuutin viiveellä. Ensimmäinen video tapahtuneesta oli saatavissa YouTubessa (tuttu Kontulan vartijavideosta) puoli kolmen tietämillä. Tätä kirjoittaessani ainoastaan Kalevan verkkoversio on herännyt kyseisen videon olemassaoloon.
Mitä opimme tästä? Aina, kun jotain tapahtuu jossain päin maailmaa, tsekkaa ensin YouTube ja sitten perinteiset mediat?
