Súlur...

...on nimeltään vuori, jonka tänään valloitimme. Se on kävelymatkan päässä kämpiltä. Matkaa seitsemisen kilometriä ja nousua tuolla matkalla noin 1100 metriä. Yllä oleva kuva huipulta. Muutamassa kohdassa joutui melkein turvautumaan nelivetoon. Huippu saavutettiin Suomi-Puola -juoksukilpailun vauhdittamana. Suomi muuten voitti. Maisemat olivat huikasevat, kuten kuvista voitte havaita.
Tällaiselta vuori näyttää Akureyrin taajamasta nähtynä. Vielä kaukainen tavoite.
Matkalla pääsi ottamaan tuntumaa lumeen pitkästä aikaa.
Vastakkainen seinä lännessä.
Näkymä huipulta etelään.
Mitä sitä nyt huipulla yleensä tehdään. Istutaan, syödään ja otetaan kuvia.
Vesitäydennys.

Säätila 24.9. klo 20:55. Tyyni ilta, kirkas taivas. Lämpötila viisi plussan puolella. Täytyykin lähteä tähyilemään revontulia. Hyvää työviikkoa sinne Suomeen.

Arki

Päinvastoin kuin edellisistä ja varmasti tulevistakin postauksista voi päätellä, en ole jatkuvasti menossa jossain koskessa tai vuorella. Oikeastaan arki täällä Akureyrissä on aika rauhallista ja verkkaista. Tietokoneen ääressä on tullut istuttua luvattoman paljon. Onneksi majapaikkaa vastapäätä on ulkoilmauimala, joka on auki ympäri vuoden. Sen vesi lämmitetään geotermisellä energialla, siis sillä, joka on sanan mukaisesti "sieltä syvältä".

Niin, opiskelu, sitähän varten täällä ollaan. Ohjelmassa tänä syksynä on viisi kurssia: Rooman laki, median historia (Gutenbergistä Internettiin), yleinen kurssi tieteellisestä kirjoittamisesta, Islannin luonto ja geologia sekä islannin kieli. Noista Rooman laki on päättynyt, se oli nk. intensiivikurssi. Tais mennä aika putkeen...siis oikeesti. Luontokurssin monet ekskursiot maastoon ja merelle lupaavat hyvää. Muutenkin opinnot ovat oikeasti aika mielenkiintoisia ja vaativat juuri sopivan määrän panostusta. Ei pääse tylsistymään, muttei mene yötöiksi. Varokaa vaan, puhun sujuvaa islantia, kun joskus palaan Suomeen! No ei sentään, vähän liikoja luvattu.

On tour jatkuu...

Jatkoa edelliseen: kuten kuvista havaitsee, syksyn värit ovat hiljalleen alkaneet tehdä tuloaan tännekin. Akureyrin taajama-alue on kuitenkin yhä melkein vihreä. Pikku hiljaa.

Sananen kalustosta, koska jotakuta kuitenkin kiinnostaa, millaisella autolla olimme liikkeellä. Ei, vuokra-auto ei ollut maasturi (ainakaan tällä kertaa), vaan uutukainen Honda Jazz 1,4 automaattilaatikolla. Hyvin jaksoi, vaikka pisimmät nousut viisi henkeä kyydissä vaativatkin täyskaasua. Kulutus oli silti maltillinen 6,5 litraa/100 km.

Ajoneuvon myötä oli mahdollisuus tutustua paikalliseen yökulttuuriin, torin ympäri ajeluun eli rinksan pyörittämiseen. Jos moinen kulttuuri elää ja voi hyvin Suomen pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa, niin täällä se on kaupungin kokoon nähden aivan toisella asteella. Pienellä alueella keskustassa matelee autoja ristiin rastiin tiheämmin kuin päiväsaikaan, ihmiset ovat todella liikkeellä. Ja ne autot – niihin on panostettu. Jenkkimaasturit ja -avolavat ovat täällä kova juttu, ja niitä näkee tässä 16 000 ihmisen kaupungissa useammin kuin Helsingissä. Pieni Honda autovuokraamon tarra takaikkunassaan ei siis välttämättä nostanut katu-uskottavuuttamme paikallisten silmissä. Tulipahan testattua.

Viimeksi unohtunutta säätila-lopetusta ehdittiin jo kaivata. Siis: 17.9. klo 18.40. Pilvistä ja harmaata, tuuli heikko. Lämpötila 9 astetta.

On tour

Lauantai 16. oli kiertuepäivä. Vuokrasimme auton ja lähdimme varsin kansainvälisellä kokoonpanolla (Suomi, Puola, Kanada ja Latvia) tutustumaan Koillis-Islannin nähtävyyksiin. Kymmenessä tunnissa ehtii nähdä aika paljon, ja ottaa muutaman kuvankin. Niistä yllä oleva on otettu Ásbyrgi-nimisessä paikassa. Kyseessä on hevosenkengän muotoinen ja yli kilometrin levyinen kanjoni, jonka kerrotaan muodostuneen, kun Odinin kahdeksanjalkainen hevonen kosketti maata kaviollaan. Kilpailevan teorian mukaan myös jäätikköjoella on saattanut olla osuutta asiaan.

Tässä muutama kuva, suluissa mainittu kuvauspaikka:
Näkymä kohti pohjoisnapaa (Öxarfjörður)
Etsi kuvasta allekirjoittanut (Hljóðaklettar)
Kirkko (Hljóðaklettar)
Dettifoss-vesiputous
Sama videona

Koskessa

Eilen 9.9. oli vesileikkipäivä. Kuva yllä kertoo puitteet, ainutlaatuiset sellaiset. Kyseessä on Austari-Jökulsá eli itäinen jäätikköjoki noin sata kilometriä Akureyristä länteen. Kyseinen joki virtaa Hofsjökull-jäätiköstä mereen paikoitellen kuvan kaltaisessa kanjonissa. Emme me tuolla sentään ominemme olleet, kyseessä oli ammattilaisten vetämä elämysretki. Kansainvälisen koskiluokituksen mukaan kyseinen puropahanen on luokkaa neljä, eli "Difficult to very Difficult; long turbulent rapids with powerful waves and holes, many obstacles requiring precise maneuvering in turbulent water. Strong waves, up to 1,8 meters high, boiling eddies, dangerous rocks and hydraulics." Eli sellaista kivaa, yksi kovimmista jutuista, mitä olen outdoor-hommien saralla tähän mennessä päässyt testaamaan. Ja nälkä kasvaa syödessä...
Toinen kuva koskesta

Kuten tarkkaavaisimmat ovat jo havainneet, kuvat eivät ole allekirjoittaneen ottamia, koska kamera ei olisi selvinnyt tuosta keikasta hengissä. Kuvat ovat peräisin retken järjestäneen firman webbisivuilta, joten kunnia ja oikeudet kuuluvat heille. Täältä voi tsekata kaikki kuvat.

Helsingissä oli näemmä lauantai-iltana käynyt juuri niin kuin ounastelinkin: jonkin sortin yhteenotto poliisin ja mielenosoittajien välillä. Mielenkiintoiseksi asian tekee tällä kertaa se, että mukaan poliisin saartorenkaaseen on näemmä joutunut myös nk. tavallisia tai viattomia ihmisiä. Mitä ne sitten ikinä ovatkaan. Pesäpallomailalla varustautunut "mielenosoittaja" ansaitsee mellakkapoliisin vastaansa, se on selvä, mutta väkisin hiipii mieleen, että onkohan nyt otettu vähän liian kovalla otteella. Vai halutaanko kenties viestittää, että tällainen meininki tulee meillä loppumaan alkuunsa. Tämä kaikki siis muutaman tuhannen kilometrin päästä tarkasteltuna.

Kuu

Lisää kuvia. Tällä kertaa paikasta, jossa maalämpö puskee pintaan kivikasoista ja kuplivista mutakuopista. Kaikkialla on voimakas mädän kananmunan aromi johtuen rikistä. Kotoisaa. Jenkkiastronauttien kerrottiin harjoitelleen täällä kuussa liikkumista, eikä mikään ihme, sillä maisemat ovat kuin kuusta. Ei sillä että olisin siellä ollut. Valitettavasti en muista kuvauspaikan nimeä, mutta se on Mývatn-järven lähistöllä noin 100 km Akureyristä itään. (edit 2.10.: paikan nimi on Námafjell)



Ja sitten jotain aivan muuta. Iron Maidenin uusin tuotos A Matter of Life and Death alkaa hiljalleen avautua. Kaiken valtavan ennakkohehkutuksen jälkeen odotin albumilta vaikka mitä, mutta ensivaikutelma oli lievä pettymys. Sinänsä erikoista, koska vanhana Maiden-fanina pitäisi jo tietää, että nämä eivät ole niitä helpoimmin avautuvia levyjä. Nämä vaativat aikaa ja ajan kanssa niitä tulee kuunnella. Niin tätä uusintakin, joka on tämän hetken näkemykseni mukaan erittäin vahva. On vain harmi, ettei tuleva kiertue pysähdy Islannissa. Jos joku lukija tuntee piston sydämessään maksamattomasta keikkalipusta Tampereelle, niin tilini ottaa sovitun summan avosylin vastaan.

Sää: puolipilvinen, kohtuullinen tuuli. Lämpötila +12 astetta, auringossa jopa lämmintä.

Erikoinen valoilmiö taivaalla

Aurinko näyttäytyi tänään ensimmäistä kertaa viikkoon, ei paha. Siitä innostuneena nappasin muutaman kuvan, joista ehkä paras tässä:


Näkymä kaupungin eteläpuolelta kohti pohjois-koillista. Ei paha tämäkään. Kuvista puheen ollen, blogin otsikon taustalla oleva valkosävyinen juttu on pala Vatnajökullin (Euroopan suurin) jäätikköä lentokoneen ikkunasta kuvattuna. Toivon mukaan se tai joku toinen jäätikkö sattuu meikäläisen matkan varrelle vielä tämän reissun aikana.

Jos on jotain kysyttävää, kommentoitavaa tai muuten vaan morjenstamisfiilis, niin laittakaa ihmeessä viestä joko suoraan tämän sivun kommentoi-toiminnolla tai sähköpostitse.

Tervetuloa

Harmaa ja pilvinen päivä Akureyrin kaupungissa. Siis juuri täydellinen blogin kasaamiseen ja ensimmäisten jorinoiden lisäämiseen. Odottakaahan vaan, saatan vaikka innostua tästä kirjoittelusta kunhan islantilainen syksy näyttää kyntensä toden teolla ja sisätilat tuntuvat kutsuvilta.

Paikalliset opiskelijabileet ovat siitä mielenkiintoisia, että niissä on kaikissa ollut tähän mennessä ruokaa ja varsinkin juomaa nk. firman puolesta. Näin oli myös eilisiltana. Meille juotettiin ilmeisesti saksalaista alkuperää olevaa Wine on Ice -litkua, joka ei maistu juuri miltään - korkeintaan etäisesti simalta - ja jossa on voltteja kuitenkin 6,5 %. Sitä ollaan tuomassa täkäläisille markkinoille kovaa vauhtia. Mikäpä sen parempi tapa markkinoida uutta alkoholijuomaa kuin juottaa sitä ilmaiseksi opiskelijoille. Tässä asiassa Islanti ei eroa Suomesta oikeastaan millään tavalla.

Ensimmäinen postaus ja ensimmäinen kuva, olkaa hyvä:



Kuvassa allekirjoittanut kaupungin upeasti valaistussa kasvitieteellisessä puutarhassa iltasaikaan.

Lisää jutustelua, kenties jopa ajatuksia ja muutama kuva luvassa huomenna. Ja niin, vaikka jotkut sanovat säästä puhumisen olevan tylsää jauhamista ja vanhusten hommaa, niin tarkoitukseni on päättää jokainen tuotokseni säätietoon. Siis: 2.9. klo 17.08 sää Akureyrissä on pilvinen mutta tällä hetkellä sateeton. Tuuli heikko ja lämpötila 11 astetta.