Outdoor-kamaa ja -messuja

Islantilaisilla on oma Haltinsa, ulkoilutuotemerkki 66° North. Vaikuttaa ainakin lyhyen kokemuksen perusteella suomalaisversiotaan laadukkaammalta. Vieraillessani kyseinen firman Akureyrin myymälässä, muutama yksityiskohta pisti silmään. Ensinnäkin, joka tuotteesta ilmeni valmistusmaa. Yllätys yllätys, se ei ole Islanti, se on Latvia tai Kiina. Silti, näin se pitää hoitaa: kirjoittaa selvästi, että Made in... Toisekseen myymälä ja myyjät olivat sopusoinnussa merkkinsä kanssa. Liike näytti juuri siltä, että siellä myydään ulkoiluvarusteita. Henkilökunnalla oli päällään myymänsä merkin paidat, yksinkertaisen tyylikkäät.

Tuli käytyä myös paikallisilla talviulkoilumessuilla. Ne olivat tosin keskittyneet lähes kokonaan moottorikelkkoihin ja niiden oheistuotteisiin. Muutamia mielenkiintoisia bongauksia tein silti. Tässä ensimmäinen:

From Islanti 2006

Kyllä, tölkkiliivi. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta tätä ei taida saada vielä Suomesta. Olis meinaan markkinarakoa. Tiedän, että tätä blogia lukee ihmisiä, joilla on näppinsä pelissä ulkoiluvälinekaupassa - käykää kiinni. Toinen kiintoisa seikka oli päästä tutkimaan Islannin elektronista kartta-aineistoa, joka on tarkoitettu Garmin-merkkisille laitteille. Oli aika lailla suomalaisen version kaltainen. Vanhalle viinalle haissut edustaja selvitti, että Garminilla on Islannissa 99 % osuus GPS-markkinoista.

Vanhasta viinasta tulikin mieleeni: kaupparatsut ja myyntiedustajat näyttävät kuuluvan samaan heimoon suomalaiskollegojensa kanssa. Kuppi oli maistunut tämänkin messujen edustajille edellisenä iltana, sen saattoi haistaa.

Sää 30.11. klo 18:40. Lämpötila +1, sataa märkää lunta napakan tuulen avittamana. Tämä on kuitenkin roima parannus viime päiviin, jolloin sade on ollut vettä. Vähän kuten eräässä toisessa Pohjoismaassa viime aikoina...

Vuorella vuokrasuksilla

From Islanti 2006

Jälleen yksi tavoite saavutettu: islantilainen hiihtokeskus latuineen on testattu. Kyseessä oli Hlíðarfjall-niminen paikka vuoren rinteellä pari kilometriä Akureyristä länteen ja samalla ylös. Ylös siksi, että kun Akureyrin kaupunki on merenpinnan korkeudella, niin kyseinen hiihtelyalue on noin 480 metrin korkeudessa.

Enemmistö harrasti laskettelua. Tai oikeastaan kaikki, koska olin ainoa, joka oli ladulla hiihtämässä. Ladussa, silloin kun sellainen oli, ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta sukset olisivat voineet olla paremmat. Vuokraamosta sain Madshusin pitopohjasukset, jotka eivät pitäneet jäisellä alustalla juuri lainkaan. Ja on sitä tullut paremminkin luistavilla suksilla hiihdettyä. Hauskinta oli, että vuokraamon kaverit lykkäsivät aluksi käteeni noin 120 senttiset sauvat - hieman liian lyhyet. Lopulta saamani sauvat eivät nekään olleet tarpeeksi pitkät, mutta riittävän kuitenkin.

Hiihtäminen oli erittäin hauskaa pitkästä aikaa. Ladulta aukesi näkymä alas Akureyriin ja samalla koko vuonon alueelle. Jos keli olisi ollut aurinkoinen, näkymät olisivat olleet vieläkin huikaisevammat. Vuoren huiput toisella puolella jäivät nyt puoliksi piiloon. Kirpeä tuuli pöllytti lunta siinä määrin, että aina lenkin kierrettyäni sille oli kertynyt kuluneen puolen tunnin aikana paikoitellen parinkymmenen sentin kasat. Täytyy ottaa uusiksi vielä ennen lähtöä.

Viimeinen kylähullu

Meikäläisen poikavuosien, ja myöhempienkin, suuri idoli on sitten kuollut. Juice siis. Siinä ei ole mitään erikoista, sen verran kehnossa kunnossa mies oli viimeisinä vuosinaan. Tärkeintä on kuitenkin se, että Leskisen tuotanto ei katoa mihinkään. Vuodet 1973-1991 ovat täynnä toinen toistaan oivaltavampia ja koskettavampia teoksia. Usein Juicesta puhuttaessa mainitaan ensin tekstit ja muistetaan myös se, "etteihän se oikeasti osannut laulaa". Se on yhdentekevää, Juicen biisit ovat silti sekä tekstien että musiikin muodostamia kokonaisuuksia. Kummastakin puuttuisi jotain ilman toista.

Muutamia hyviä pätkiä vuosien varrelta:

"Kun maailma tasapäistyy
niin persoonat sivuun väistyy"
(Viimeinen kylähullu, 1981)

"Kato plutoniumkin joskus puolittuu
mutta viha ei lopu koskaan"
(Atomisuoja, 1982)

"Jätin kaiken, jätin elämän
jätin ihmiskunnan jäsenyyden
Jätin parhaan ystävän
löysin ystävällisyyden"
(Syvänmerensukeltaja, 1982)

"Meitä vain ohjaa rakkaus elämään
kuolema tulee jos elämä kielletään"
(Hevidiggarin vuorisaarna, 1986)

Tapasin Juicen kerran, alkutalvesta 1992 hämeenlinnalaisessa kirjakaupassa. Tuolloin hän sanoi, että mikä tahansa lukeminen on arvokasta, vaikkapa vain pesuainepurkin kylkitekstien. Paha väittää vastaan.

Aliarvostettu laji

From Islanti 2006

Pulkkailu nimittäin. Tosin on sanottava, että melkein mikä tahansa laji on hieno, kun olosuhteet ovat seuraavanlaiset: seitsemäntoista astetta pakkasta, täysin kirkas taivas, ei tuulta ja lumiset vuori- ja merinäkymät. Tällainen oli lauantai 18.11. Akureyrissä. Moiset maisemat ja säät ovat juuri se syy, miksi en pidä karun pohjolan talvea ollenkaan epämiellyttävänä. Nykyisin tuntee kuuluvansa vähemmistöön kyseisen mielipiteen kanssa. Mitä sitten, jos on vähän vilu: vaatetta päälle ja liikkeelle.

Pakko hieman kommentoida pulkkailusession järjestelyjä. Mukaan oli saatu myös eksoottisia vieraita Sri Lankasta ja Kuubasta, jotka kyllä pitivät näkemästään, mutta eivät olleet osanneet varautua kunnolla. Mikä oli islantilainen ratkaisu? Mäkeen vaan ja palelevaiset autoon odottamaan. Niinpä läheisellä parkkipaikalla kolme autoa sitten ruksutti tyhjää toista tuntia pitääkseen ulkomaiset vieraat sulana.

Sää 22.11. klo 14:40. Puolipilvinen, pakkasta kaksi astetta. Pohjoisen sijainnin alkaa huomata siitä, että aurinko nousee puoli yhdentoista maissa ja laskee puoli neljältä. Vuoden pimeimpänä päivänä valoa riittää täällä kolmeksi tunniksi. Ei siis aivan kaamos sanan varsinaisessa merkityksessä.

Halpakauppojen ihanuus

Tunnettehan vanhan kunnon natsi-Siwan, myös Lidlinä tunnetun. Tavara on halpaa, ja niin ovat kuluttajien ja työntekijöiden oikeudetkin. Lidlillä on islantilainen vastine, Bónus. Vaikuttaa, että islantilaiskauppiaat ovat tehneet kuin suomalaiset propagandamiehet konsanaan, ja käyneet saksalaisten opissa.

Varoituksen sana kaikille Islantiin matkaaville. Jos maksat Bónuksessa luottokortilla, korttisi koko numero tulostetaan kuittiin. Ja kuittejapa annetaan kaksi kappaletta, se numero on kummassakin. Jokainen luottokortteihin perehtynyt ymmärtänee, mitä saattaa tapahtua, jos kuittinsa jättää lojumaan tai hävittää huolimattomasti. Tämä oli esillä islantilaismediassa viime viikolla, saa nähdä vaikuttaako se asiaan. Ei nimittäin ollut kuulemma ensimmäinen kerta, kun kyseinen firma oli uutisissa jostain negatiivisesta syystä. Mutta voi kun se on niin halpa, onhan siellä pakko käydä. (Edit 30.11. Ongelma korjaantunut, korttinumeroa ei enää kuiteissa kokonaan. Islantilaisellakin medialla on jotain positiivista vaikutusta.)

Ilmeisesti väärinkäytöksiä ei ole ilmennyt tähän mennessä, koska Islanti ehkä Reykjavikia lukuunottamatta on aikamoinen lintukoto. Autojen ja talojen ovet saavat olla auki aivan rauhassa, hälytysajoneuvon äänen kuulee noin kerran kahdessa viikossa.

Islannista ja islantilaisista 4: viikinkejäkö?

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, Islantilaiset ovat ihan OK. Jos se teksti sisälsi raakoja yleistyksiä, niin tässä niitä on vielä enemmän.

Islantilaisilla tuntuu olevan itsestään se käsitys, ainakin miehillä, että he ovat maailman kovinta viikinkisakkia. Sori vaan islantilaiset, teidän viikinkeytenne elää enää vain asenteissa ja saagoissa.

Tämän maan asuttaminen ja täällä eläminen on ollut aikanaan kovaa hommaa. Museossa näkemäni kuvat ja kertomukset siitä, miten aikanoinaan kalastettiin Pohjoisen Jäämeren talvimyräköissä kirkkoveneenkaltaisilla, aiheuttavat kunnioitusta. Mutta sitten kävi hieman kuten Suomessa: karu, pohjoinen ja rehkimään tottunut kansa rakensi maastaan niin teknisen ja toimivan, että suurin ongelma tuntuu olevan Internetin hetkellinen käyttökatkos.

Islannissa on nykyisin korkea elintaso ja lähes täystyöllisyys. Kärjistäen voisi todeta, että kaikki on helppoa: energiakin tulee suoraan maan sisältä ilmaiseksi. Ihmset liikkuvat autoillansa kaikkialle, ainostaan lapset, mummot ja ulkomaalaiset kävelevät. Tämän huomaa varsinkin siitä, että jalkakäytävät ovat monin paikoin onnettoman kapeita, kaikkialla niitä ei ole ollenkaan. Akureyriin verrattuna Suomen jalkakäytävä- ja pyörätieverkosto on taivaallisen hyvä.

Talojen hoito on vähän niin ja näin: muuhun elintasoon nähden osa paikallisista rakennuksista näyttää olevan kuin entisestä neuvotovaltiosta. Leipomossa katsotaan pitkään, jos en haluakaan leipääni valmiiksi siivutettuna.

Valaanpyyntioikeudestaan islantilaiset kyllä pitävät kiinni henkeen ja vereen. Paikalliset sanoivat, että pahin virhe, jonka ulkomaalainen voi tehdä, on valaanpyynnin kritisoiminen humaltuneelle islantilaiselle baarissa. Sisänsä erikoista, että valastahan täällä syödään todella harvoin.

Viikinkiasenteet näkyvät myös siinä, että paikallset miessukupuolen edustajat tuntuvat liikkuvan uskomattoman vähissä vaatteissa talvikelilläkin. Esimerkki: noin 15-vuotias poika tulee uimasta ja poistuu paikalta skootterillaan päällänsä vain t-paita ja shortsit. Lämpötila tuolloin noin +5. Muutenkin kapeilla jalkakäytävillä lapset kävelevät rinta rottingilla, eivätkä osaa tehdä elettäkään väistääkseen.

Että näin, tervetuloa Islantiin. Pienillä pohjoisilla kansoilla on omat omituisuutensa, kuinkahan islantilainen kollega kuvailisi suomalaisia kolmen kuukauden rautaisella kokemuksella...?

Sää 15.11. klo 11:00. Pakkasta yhdeksän astetta, taivas puolipilvinen ja lumen tulo lakannut toistaiseksi.

Marraskuu ei olekaan musta hauta

From Islanti 2006

...ainakaan Akureyrissä. Sade alkoi aikaisin sunnuntaina ja jatkuu yhä. Koska taivaalta tuli välillä vettä, kaupunki ei ole (vielä) hukkunut lumeen. Lunta on kertynyt tähän mennessä puolisen metriä. Ajoittain lumi on tullut taivaalta kunnon tuulen saattelemana, joten näkyvyyskin on ollut sen mukainen. Kaupungin lähellä, tosin ylempänä vuoren rinteellä, olevassa hiihtokeskuksessa tuulen nopeus oli eilen illalla 33 m/s.

Lumen tulo on aiheuttanut myös mielenkiintoisia havaintoja. Ensinnäkin, vaikka lunta pukkaa aika lailla, en ole nähnyt yhden ainutta lumikolaa. Lunta huiskitaan pois lapioilla ja harjoilla. Toisekseen olen nähnyt hyvin vähän lumeen juuttuneita ajoneuvoja. Näillä seikoilla saattaa olla yhteinen osasyy: täällä ajetaan pääasiassa nelivetoautoilla ja maastureilla. Vastaan tulee jos minkälaista monsterijyrää valtavine renkaineen. Näitä näkee Suomessa vain näytöksissä ja telkkarissa.

Viimeisen reilun viikon aikana lentoliikenne Islannista ja Islantiin on ollut huonon kelin vuoksi poikki kaksi kertaa. Saa nähdä, miten allekirjoittaneen käy, kun lennon aika koittaa kuukauden päästä.

Sää 14.11. klo 17:40. Pakkasta viisi astetta ja kylmenee. Lunta tulee yhä, mutta heikommin koko ajan.

Ai niin, otsikosta: se on viittaus Reijo Mäen Vares-kirjaan, jonka otsikko julistaa marraskuun olevan musta hauta. Kieltämättä se saattaa joskus moiselta tuntua.

Islannista ja islantilaisista 3: valaskysymys

Islantilaiset pyytävät valaita, se ei liene suuri uutinen kenellekään asiaa hieman seuranneelle. Kyse ei ainakaan heidän itsensä mielestä ole kuitenkaan uhanalaisten lajien metsästämisestä. Islantilaiset ovat keskittyneet pääasiassa lahtivalaaseen, joka ei Islannin lähivesillä ole kuolemassa sukupuuttoon, ja sitä voidaan hyvällä omallatunnolla pyytää muutaman yksilön verran. Lahtivalaita arvioidaan olevan Islannin vesillä yli 50 000.

Lokakuun 17. kuluvaa vuotta Islanti ilmoitti aloittavansa kaupallisen valaanpyynnin. Pyyntikausi kestää elokuuhun 2007 ja sen aikana saa merestä nostaa 30 lahtivalasta ja yhdeksän sillivalasta. Päätös on nostattanut, kuten arvata saattaa, vastalauseita ympäri maailmaa.

Valaan lihaa ei Suomessa juuri pääse maistamaan, se on laitonta herkkua. Täällä Islannissa valasta myydään kaupassa, eikä hintakaan ole mahdoton - noin 12 euroa kilo. Tilaisuuteen oli tartuttava.

Ostin Samkaup-nimisestä lähikaupasta puolen kilon paketin pakastettua lahtivalaan lihaa. Aivan joka marketista sitä ei saa, ja tästäkin kaupasta sain toiseksi viimeisen. Samaa tavaraa myydään myös savustettuna - sitä oli pakastealtaassa enemmän - mutta suosittelijat sanoivat tavallisen lihan olevan parempaa. Ohje suositteli leikkaamaan lihasta sentin paksuisia viipaleita, uittamaan niitä "grillausöljyssä" puolisen tuntia ja paistamaan mediumiksi. Liikaa paistamista tulee varoa.

Tuumasta toimeen. Marinoin valaspaloja öljy-valkosipuli-chili-hunaja -kastikkeessa noin 45 minuuttia, jonka jälkeen paistoin ne pannulla. Ja lopputulos - se oli mainio. Valas on todella punaista lihaa ja mediumiksi paistettuna mureaa. Mausta on hankala sanoa yleispätevää määritelmää, toisaalta siinä oli jotain nautamaista ja toisaalta hirven lihan makua. Mutta yhtä kaikki - oluen kanssa ateriana erinomainen.

Erikoista on se, että islantilaiset eivät pidä valasta mitenkään erikoisena ruokana eivätkä sitä juurikaan syö. Vertailun vuoksi: broilerin kilohinta on noin 2,5-kertainen valaaseen verrattuna. Kalaa täällä kyllä syödään, mutta jostain syystä valasta ei erikoisemmin.

Islannista ja islantilaisista 2: energiaa

From Islanti 2006

Tämän lähempänä helvettiä en ole muistaakseni käynyt. Paikan nimi on Víti. Se on vuonna 1724 syntynyt räjähdyskraatteri, jonka nimi tarkoittaa helvettiä. Tämä siksi, että aikoinaan Islannissa uskottiin kraattereiden ja tulivuorten olevan portteja alakerran pätsiin.

Yksi Islannin tunnuksenomaisimmista piirteistä on sen vulkaaninen ja seisiminen toiminta, joka ei ole suinkaan päättynyt. Siis suomeksi: tulivuoret purkautuvat ja maa järisee. Tämä johtuu siitä, että Islanti sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan litosfäärilaattojen rajalla Atlantin keskiselänteellä. Laatat erkanevat toisistaan 2 senttimetrin vuosivauhdilla. Laattojen liike aiheuttaa maanjäristyksiä, ja syvällä Islannin alla olevasta "hot spotista" nousee maan pinnalle silloin tällöin maapallon sisustan valtava voima.

Tulivuori Kraflan alue sijaitsee tällä levenemisvyöhykkeellä. Kraflan alue on aktiivinen keskustulivuori. Viimeksi siellä on tapahtunut 1975-84, jolloin keskimäärin yli kolmen kilometrin syvyydessä lymyilevä magma purkautui. Kyseisen yhdeksän vuoden aikana alueella tapahtui yhdeksän purkausta.

Kraflan alueelta maan pinnalle puskeva luonnonvoima on valjastettu ihmisen käyttöön. Alueelle on porattu 34 keskimäärin kaksi kilometriä syvää reikää, josta vapautuu valtavan paineen alaisena ollutta höyryä. Voimalaitos erottaa höyrystä kosteuden jasen mukana mahdollisesti tulleen maa-aineksen. Tämän jälkeen höyryä käytetään pyörittämään kahta turbiinia, jotka tuottavat sähköä 60 megawatin teholla. Kraflan voimalaitoksen tuottama sähkö riittää Pohjois-Islannin tarpeisiin.

Kraflan alue Mývatn-järven ympäristössä on laaja ja vaikuttava. Tyypillinen piirre on voimakas rikin haju ja sen aiheuttama keltasävyinen maaperä. Maasta nousevan höyryn voimasta saa hyvän käsityksen, kun vierailee koekäytössä olevan porausreiällä (kuva yllä). Kyseisestä reiästä höyry pääsee vielä täydellä tehollaan taivaan tuuliin, sillä sen voimaa mitataan, eikä sitä siksi ole vielä johdettu putkiin. Putken päästä nouseva höyrypilvi on mahtavan kokoinen, meteli korvia huumaava ja maa jalkojen alla tärisee. Ja tämä energia on puhdasta, ainoa saastuttava asia on laitosten ja putkien rakentaminen.

Mývatnin alueen geologisista erityispiirteistä lisää jatkossa. Juttua ja kuvia riittää. Linkin takana lisää tietoa Islannin geologiasta, kuvia taas omassa galleriassani.

Sää 6.11. klo 10:45: Puolipilvinen ja suhteellisen tyyni. Lämpötila -2.
Harvoin saa lukea säätiedotusta, jossa tuulivaroituksen luku on 50 m/s. Nyt on sellainenkin nähty, viime lauantaina. Aivan niin kovaksi tuuli ei Akureyrissä yltynyt, vaikka kova olikin. Täysitehoinen islantilainen talvimyrsky antaa siis vielä odottaa itseään. Mainittakoon, että tuulennopeutta 32 m/s voidaan jo kutsua hirmumyrskyksi.

Maanjäristys

From Islanti 2006

Tänään keskiviikkona 1.11. klo 13:55:24 istuin kämpillä kirjoittamassa siitä, onko heavy metallin todistettu olevan vaarallista nuorille (Mercyful Faten Don`t Break the Oath -levyä kuunnellen), kun talo tärähti. Vesilasi ja pullot pöydälläni helähtivät. Mitä pirua, ajattelin.

Maanjäristyshän se, 5,0 Richterin asteikolla. Suomen suurimmat järistykset ovat olleet tätä luokkaa. Islantilaismittakaavassakin järistys oli sen verran merkittävä, että päivälehti Morgunblaðið noteerasi sen nettisivuillaan 28 minuuttia itse jyräyksen jälkeen. Järistys tapahtui merellä, 8 km Flateyn saaresta kaakkoon (ks. oheinen kartta) 8,9 kilometrin syvyydessä. Voimakkaimmin se havaittiin läheisessä Húsavíkin taajamassa. Tiedot tapahtuneesta löytyivät tuoreeltaan Islannin meteorologisen laitoksen fysiikan osaston maanjäristyssivuilta.

Miltä se tuntui? Eipä mitenkään mullistavalta, aivan kuin joku olisi lämännyt oven kiinni aivan vieressäni täydellä voimalla. Lattia tärähti hieman ja se oli siinä. Ei rikkoutuneita ikkunoita, ei pudonneita tauluja. Yläkerran asukit jopa luulivat ilmiön johtuneen oven kiinni paiskaamisesta. Maanjäristykseksi keikauksen arvasi kuitenkin siitä, että mitään täräyksen selittävää ääntä ei kuulunut.

Näköjään se hevi on vaarallista.

Sää 1.11. klo 21:20. Taivas melkein kauttaaltaan pilvinen, lämpötila 1,5 astetta pakkasella.